Thailand, osa 1

Hupsan. On taas pikkasen paassyt tota aikaa vierahtamaan edellisesta paivityksesta...mutta laitetaan osa syysta sille, etta ollaan vietetty aikaa paikoissa joissa netti maksaa 4 euroa tunnilta. Ei ihan hirveen kauaa oo tehnyt mieli viettaa koneenaarella. Tollanen hinta toimis Suomessakin varmaan ihan hyvana vierotuksena, jos se ois esim. aina muutaman paivan kuussa...

Mutta ennen kun eksyn aiheesta ihan kokonaan, niin palataanpa ajassa taaksepain muutama viikko...viimeks oltiin siis lahdossa Vietianesta Thaimaan puolelle. Matka Thaimaan rajalle, ja itseasiassa ihan Bangkokiin asti, suju ilman ongelmia. Paastiin rajan yli ja ehdittiin ajoissa junaan ja juna vielapa lahti ajallaan. Luulisin etta se myos oli ihan ajallaan perilla, ei tosin kukaan ihan tarkkaan muistettu millon sen piti perilla olla, mutta kuitenkin...

Bangkokissa ensimmainen tehtava oli tuttuun tapaan metsastaa sopiva hostelli. Oli vahan ongelmia loytaa kahta huonetta samasta hostellista, joten paadyttiin sitten kahteen eri hostelliin. Siis ja mina ja Tommi yhteen, Aled ja Paula toiseen. Ettei tuu epaselvyyksia siita kuka nukku kenenkin kanssa ;)...hostellin metsastyksen jalkeen kaytiin aamupalalla ja sen jalkeen suunnattiin ostoskeskukseen, joka Carolinen kuvailun mukaan oli "terrible big". Vahan siina ihmeteltiin kun paadyttiin mestaan, joka oli suunnilleen Porin Sokkarin kokonen. Siina oli vaan nelja saalittavaa kerrostakin. Oltiin just lahdossa pois, kun Aled bongas jonkun tuttunsa, joka kerto etta lisaa niiden tuttuja on keilaamassa seiskakerroksessa. Etta jaahas. Ja uusi yritys. Ja niinpa vaan kavi ilmi, etta se paikka ihan oikeesti oli aika mielettoman kokonen. Loyty tosiaan leffateatteria, keilahallia, food courtia ja ties mita kaikkea muuta. Piti vaan osata etsia =D

Hengailtiin hetki Aledin kavereiden kanssa ennen kun suunnattiin takasin keskustaan kaymaan suihkussa yms ennen illan suurta kohokohtaa: Wales-Skotlanti Rugby ottelua. Wuhuu! Ensin kaytiin jengilla syomassa ja vahan aloteltiin 7elevenin halvoilla kaljoilla ja sitten suunnattiin baariin, jossa taa ottelu naytettiin. En tosiaan oo ikina ennen kattonu Rugbya, joten oli se ihan mielenkiintosta. En silti usko etta alan sita ihan kauheen tarkasti seurata, vaikka Aled lupaskin etta saan kannattaa Walesia, kun ei Suomea siella kauheesti nay...no ilta oli tosi kiva. Istuskeltiin ensin baarissa ja sitten toisessa baarissa ja niin edelleen. Oltiin hereille aivan uskomattoman myohalle ja sitten paatettiin Tommin kanssa etta voitas viela menna ihan NightClubiin tanssimaan. Mutta kun paastiin sinne asti niin ne jo laitto ovia lukkoon. Etta se siita. Kun kerrankin oltas jaksettu...

Seuraavana aamuna meidan oli tarkotus lahtea etelaan ja Paulan ja Aledin menna Carolinen kylaan. Paatettiin sitten Tommin kanssa kuitenkin, etta mekin kaydaan siella kylassa ennen kun suunnataan kohti etelan aurinkoa. Kirjauduttiin aamulla ulos ja venailtiin Aledia ja Paulaa, jotka olikin paattany jaada viela Bangkokiin ja lahtea kylaan vasta seuraavana paivana. No, niin siis teimme mekin. Ensimmaisena piti etsia tietty sitten uus hostelli. Sitten suunnattiin taas sinne jattisuurelle ostoskeskukselle. Kaytiin syomassa kivassa FoodCourtissa ja sen jalkeen leffassa kattomassa Underworld 3. En luultavasti (tai no, en varmasti) ois ikina menny kyseista patkaa Suomessa katsomaan, ei pelkastaan siks etta se ei ollu ihan mun tyylinen, vaan lahinna siks etta siina oli ihmissusia...mutta taytyy sanoa etta se oli kylla loistava. Suosittelen kaikille. Tosin kandee ehka alottaa ykkosesta ja kakkosesta ;)...

Illalla suunnattiin sitten taas vahan ulkoilemaan. Otettiin taksi kohti jotain paikkaa, missa piti voida laulaa karaokea. No, taalla sattu oleen pyhapaiva kun oli Buddhan synttarit tms., niin kaikki mestat oli kiinni. Lopulta mein taksikuski kuitenkin loysi paikan, joka oli auki ja mentiin sinne. Se ois voinu olla tosi kivaa, mutta ei ollut. Meidan seurueessa jengi nimittain halus laulaa ihan ihme biiseja ja hyppi kaikkien hyvien yli. En varmaan tuntenu illan biiseista kun kaks tai kolme. Karaoken jalkeen oli aika vasy, joten suunnattiin sitten Tommin kanssa nukkumaan, kun ensin sovittiin et nahdaan Paula ja Aled seuraavana aamuna 11 et lahdetaan sinne Carolinen kylaan..

Seuraavana aamuna sitten oltiin taas 11 valmiina. Ja niin oli Paulakin. Mutta yksi vaan uupu joukostamme. Ei Aled ihan kauheesti myohastynyt...sellasen 3h vaan. Eihan tuo nyt oo paljon mitaan. Noh, lopulta se Aled sitten ilmesty paikalle ja paastiin matkaan. Ehdittiin viela yhteen junaankin, joten ei hatia. Oltiin kuitenkin Ayuthayassa sen verran myohaan, etta siirrettiin visiitti Carolinen "koti"kylaan seuraavaan paivaan ja vietettiin sen sijaan erittain mukava ilta tassa vanhassa paakaupungissa. Mita nyt fiksuina istuttiin pimeen jarven rannalla katselemassa maisemaa (eli pimeytta). Ja siina muutamassa minuutissa kaikki Thaimaan moskiitot ehti hyokata mun jalkojen kimppuun...illalla loydettiin tosi kiva jazz kahvila (ilman moskiittoja) ja vietettiin siela monta mukavaa tuntia pelaillen korttia ja syoden ja juoden hyvin.



Aamulla sitten otettiin vihdoin suunnaks Carolinen kyla, Tharua. Juna oli myohassa, mutta eipa tuo odottelu onneks nain lomalla hirveesti haittaa. Caroline haki meidat "isansa" kanssa ja mentiin niille kotiin syomaan hyva nuudeli lounas. Sen jalkeen kaytiin vierailulla ala-asteella, jossa oli tosi kivaa ja tosi paljon sulosia lapsia. Sen jalkeen kaytiin siina ylaasteella, jossa Caroline opetti sillon kun se oli sen vuodfen toissa Thaimaassa. Siella ei ollu yhtaan niin kivaa..mita nyt oli tosi julkkis olo kun kaikki tuijotti halus heiluttaa meille =D.



Koululta ajettiin Carolinen kaverien ja sen "isan" ja "aidin" kanssa takasin Ayuthayaan, jossa ne tarjos meille lounaan. Joka oli aivan hirvea. En oo tan matkan aikana kertaakaan maistanu mitaan niin pahaa. En edes Koreassa. Ainoo lohdutus on etten joutunu siita ite mitaan maksamaan. Ja se etta Tommi uhrautu ja soi mun ruuasta varmaan yli puolet =P...illalla kaytiin viela laulamassa karaokea. Kaikin puolin visiitti sinne kylaan oli tosi kiva. Paasi vahan nakemaan oikeeta Thaimaalaista elamaa ja oikeita Thaimaalaisia ihmisia =P

Seuraavana paivana Caroline tuli junalla Ayuthayaan...tamakin juna oli myohassa. Noin kolme tai nelja tuntia. Ei silla, eipa se haitannu. Me saatiin nukkua pidempaan ja syoda rauhassa aamupalakin viela. Kaytiin sitten vahan kattelemassa temppeleita ja kaupunkia ennen kun hypattiin junaan, joka vei meidat takasin Bangkokiin. Taa juna oli lahteissaan vaan noin 1h myohassa.





Bangkokissa piti sitten selvittaa etta miten paastas bussilla Krabille. Ei ihan helppo homma. Me jaatiin Paulan kanssa vahtimaan rinkkoja nurkan taakse, kun pojat koitti jarkata meille halpaa kyytia bussiasemalle. Ideana siis etta saatas halvempi kyyti kun ei oltas ihan kuoleman vasyneita ja hikisia meidan rinkkojen alle...no, odotettiin pieni ikuisuus ja lopulta pojat tuli kertomaan etta ei paasta sinne bussiasemalle ja etta kaikki bussit on muutenkin taynna ja etta pitaa ottaa juna Surat Thaniin ja sielta sitten aamulla bussi Krabille. Noh, mikas siina sitten. Junan piti lahtea 19.30 ja olla perilla 06.35...Juna lahti joskus kymmenen aikaan ja saavuttiin Surat Thaniin noin kello 12. Tehtiin sulassa yhteisymmarryksessa paatos etta Thaimaassa ei enaa matkusteta junalla muuten kun ihan taydellisessa hatatilanteessa..sen verran oli tuskastuttava se matka.

Surat Thanissa Aled tajus etta silla ei oo enaa rahaa jatkaa, joten se palas sitten Bangkokiin kun me muut jatkettiin bussilla kohti Krabia. Bussi oli ihan tupaten taynna turisteja ja paikallisia koululaisia (joita pudoteltiin pitkin matkaa onneks pois). Illalla onneks alyttiin ottaa tuktuk asemalta hostellille, olis ollut pikkasen pitka matka taivaltaa rinkkaselassa. Krabi ei oikeen kauheesti sytyttany, joten seuraavana aamuna lahdettiin pikkubussilla kohti Koh Lanta (saari vahan matkan paassa Krabista). Bussissa oli Suomalainen perhe, joten ei voitu ihan hirveesti keskustella, kun nehan ois ymmartany meita =P..meilla on tosiaan sellanen ehka hieman omituinen tapa, etta jos kuullaan jonkun puhuvan Suomea niin vaietaan saman tien niin pitkaks aikaa etta ne on kuulomatkan ulkopuolella. Koska oishan se nyt ihan kamalaa, jos joku huomais et mekin ollaan Suomesta =D

Minivan jatti meidat johonkin tien varteen, josta alko ehka yks matkan tuskasimmista majapaikan metsastyksista. Oli kuumaa, oli polysta eika ollut karttaa tai mitaan kasitysta etta millasessa mestassa ollaan. Ei kiva. Kaikenlisaks kaikki rannan bungalow alueet oli aidattu niin, etta joka kulmasta tormas umpikujaan ja aina kun siirty paikasta toiseen joutu tekeen ihan kauheita lenkkeja..lopulta loydettiin tosi halpa huone. Ei ihan saatu bungalowia, vaan sellanen isoa varastoa muistuttava tila, joka oli jaettua kolmeks huoneeks. Hirveesti tilaa, mutta ei se nyt kylla kauheen kodikas ollut. Mutta hinta oli varsin kohtuullinen, joten ei valittamista. Bungalowien parvekkeita kylla kadehdittiin seuraavan kolme paivaa, se taytyy myontaa...

Eka ilta Koh Lantalla vietettiin rannalla ja kaytiin sitten illalla viela rannalla syomassa. Oli tosi kallista ja tosi tosi hiljasta. Yleensakin Koh Lanta ei ollut sellanen turistirysa kun odotin. Meidan rannan piti olla se suosituin, mutta ei siella kylla hirveesti jengia ollut...keskustassa sitten vahan enemma. Muista turisteista 99.9% oli ruotsalaisia perheita ja vanhempaa vakea. Jos laitto silmat kiinni ja kuunteli, niin saatto helposti kuvitella olevansa ruotsissa. Tokana aamuna kaytiin koko vartalo kuorinnassa, joka sisalsi myos pienimuotosen hieronnan. Oli kylla tosi tosi ihanaa! Sitten vietettiin fiksuina loppupaiva rannalla ilman etta muistettiin lisailla rasvaa. Illalla sitten yhdelta jos toiseltakin loyty lievia palovammoja...

Rannan jalkeen saatiin paahamme kavella keskustaan. 5km voi tuntua yllattavan pitkalta matkalta kun sen taittaa hirveessa helteessa ja polyssa liian vahin vesivaroin...mutta kesken ei voinut luovuttaa ja kylla me lopulta se keskusta sielta loydettiin. Shoppailujen ja ruokailujen jalkeen alettiin hommailla tuktuk kyytia takasin. Hinnat oli ihan alyttomia, joten lopulta ilmotettiin etta kylla me voidaan kavelle takasin, kaveltiin me tannekin. Siihen TukTuk kuski totes vaan nauraen etta "jees, jees, i sae you. not everyone like you". Ikava kylla ei, muuten niille ei tulis mieleenkaan pyytaa moisia hintoja. Kun oltiin marssittu keskustasta eteenpain noin kolme metria, niin yks lava-auto oli tyhjana menossa oikeeseen suuntaan ja otti meidat kyytiin meille sopivalla hinnalla. Ihan kiva, vahan jai ehka traumoja siita paivan helteisesta kavelysta..

Seuraava aamupaiva viettiin rannalla aurinkovarjojen alla suojelemassa ihoamme. Illalla mentiin taas keskustaan, talla kertaa fiksuina otettiin tuktuk myos sinne pain. Saatiin se taas ihan sopivalla hinnalla, kun mentiin sellasen hauskan kuskin kyytiin, jolla oli mukana jo englantilainen mies. Luultiin etta se mieskin oli matkalla keskustaan, mutta ilmeisesti se oli vaan huviajelulla, koska kun me noustiin pois niin ne teki sen tuktuk kuskin kanssa uukkarin ja lahti kaahailemaan takasin pain. Keskusta ei ollut edellisesta paivasta muuttunu. Ja illalla saatiin taas halpa tuktuk takasinpain...kylla me osataan =P

Seuraavana aamuna otettiin sitten Hatyai ja Malesian raja.Tassa valissa tuli muuten mieleen, etta en muista kerroinko teille edellisessa blogissa siita, etta meille tosiaan tuli ongelmia Thaimaan viisumin kanssa. Viime marraskuusta 30paivan viisumin on nimittain saanu vaan jos tulee maahan lentaen. Maarajalta viisumin saa vaan 15 paivaks. Taa tietty selvis meille vasta vahan liian myohaan, joten meidan Thaimaassa olo ajasta tuli vakasin tota 15 paivaa pidempi. Ja visan pidennys ois maksanu ihan jarjettoman paljon...joten ainooks "jarkevaks" vaihtoehdoks jai sitten kayda kaantymassa Malesian puoella...

Meidan pick up oli sellasen puol tuntia myohassa ja ehdittiin jo panikoida etta myohastytaan meidan oikeesta bussista...mutta lopulta sitten selvis etta se meidan pick up oli se meidan "oikee" bussi ja me vaan satuttiin olemaan ne jotka haettiin vikoina. Yhden vaihdon jalkeen paastiin sitten parille Hatyaihin ihan hyvissa ajoin. Hypattiin siella sitten halpaan paikallisbussiin. Virhe. Matkaa rajalle oli noin 50km ja siihen meni sellanen 3h...autossa oli kuuma ja se oli taas joku koulubussi eli ihan tupan taynna. Rinkkojakaan ei saatu muaalle kun jalkoihin, joten piti istua kirjaimellisesti polvet suussa. Jippii.

Lopulta kuitenkin paastiin rajalle ja siella ihan onmgelmitta kaveltiin rajan yli molempiin suuntiin. Mita nyt takasin tullessa Tommin leimat oli vahan hukassa...ihan kiva paikka tuo Malesia edelleen, vaikka vietettiinkin siella talla kertaa n. 10 minuuttia. Nyt oon sitten muuten kolmatta kertaa Thaimaassa puolenvuoden sisalla, joten en paase tanne seuraavaan puoleen vuoteen. Harmillista. Eipa silla etta mulla ois rahaakaan. Tai muutenkaan aikomus ihan heti tulla takasin. Maltan ehka just odottaa sen puol vuotta =D

Ei oikeen tiedetty etta milla muulla pastas takasin kun silla kurjalla paikallisbussilla, joten rajaylitysten jalkeen ei auttanu muu kun raahautua takasin sinne bussipysakille...

Mutta hei, nyt talta tytolta loppu talta eraa energia. Eika viiti tata viimista iltaa ihan kokonaan tassa kokkia. Joten totean tassa vaiheessa etta to be continued...koitan jatkaa mahdollisimman pian. Ja lisailla taas niita kuviakin =P...

Sillipurkkeja ja traktorin sisakumeja

Sillipurkkiinpa tosiaan....oltiin siella veneessa sellanen 1,5h ennen kun sen piti lahtea, etta saatas hyvat paikat. Vahan meni vaan ohi se, etta mita eroa niilla paikoilla oli kun kaikki tuolit oli sellasia heiluvia kahdenistuttavia puupenkkeja mallia Ville 5v. Siina vaiheessa kun sen piti lahtea niin kaikki paikat alko olla taynna, mutta mitaan ei tapahtanu. Seuraavaks rannalle ilmesty noin 3 bussilastillista ihmisia, joita ihan tosissaan alettiin ahtaa siihen meidan veneeseen. Muutenkin ahtaat kaytavat taytettiin sellasilla muovituoleilla ja jengia lappo sisaan viela ikuisuus sen jalkeen kun ajateltiin, etta siihen veneeseen ei tosiaan enaa mahdu ketaan.



No, jossain vaiheessa matkaa pysahdyttiin jonkun kylan eteen. Kai se oli olevinaan sellanen kaikilta bussimatkoilta tuttu lounastauko, ainakin meidan muutenkin ahtaaseen veneeseen tunki viela sellanen kymmenkunta lasta myymaan limpparia ja sipsia. Onneks siella pysakilla sattu samaan aikaan olemaan toinen, huomattavasti tyhjempi, vene, jonne osa jengista siirty. Eipa meilla sen jalkeenkaan mitenkaan suunnattomasti tilaa ollut, mutta ainakin mahtu vetamaan henkea pitkasta aikaa..

Aijuu, tahan valiin on pakko kertoa viela sellasesta puolalaisesta miehesta joka nahtiin satamassa ennen lahtoa. Me kirjotettiin ekoina nimemme ja kansalaisuutemme sellaseen matkustajalistaan ja se oli siina heti meidan jalkeen. Vahan ajan paasta se tuli meille sillein etta "ai te ootte suomesta". Kun me taa myonnettiin, niin se jatko ihan innoissaan etta han on ite kotosin puolasta, itameri ja sillee...just sillee. Vahan aikaa oltiin siina etta okei, pitasko kokea suurtakin yhteenkuuluvaisuutta. Mutta varmaan se oli vaan tosi yksinainen tai jotain, kun naytti matkustavan ihan vaan pyoransa kanssa...

Illalla saavuttiin sitten Pak Beng nimiseen kylaan. Kyla koostu periaatteessa yhdesta kadusta, jonka varrella oli kymmenkunta ravintolaa ja guesthousea. Kummallista oli vaan se etta kun sinne kutienkin purkaantu se koko laivalastillinen jengia (joka siella laivalla joi olutta ja oli varsin biletunnelmissa), niin noin viiden minuutin paasta siella oli ihan hiljasta eika ketaan enaa nakyny koko iltana missaan...illalla syotiin hyvaa kalaa ravintolassa, jossa tarjoilija kovasti hosu sinne joelle pain ja selitti etta "mekong view, mekong view". Ihan kiva nakoaka siella pimeyden kesekella varmaan oli joo..illalla kun mentiin huoneeseen ja aateltiin lukea hetki ennen nukkumaan menoa niin eikos koko kyllasta katkennu sahkot siina 22.30. No, olihan se muutenkin jo ainakin tunnin yli meidan nukkumaan meno ajan..Naapurin kukon sisainen kello oli ilmeisesti hiukan vaarassa ajassa, koska se alotti kiekumisen joskus kahden aikaan yolla. Ja voin kertoa etta aika monta tuntia sita jouduttiin kuuntelemaan ennen ku aurinko alko nousta...

Unohdettiin laivasta kysya etta mihin aikaan matka jatkuu aamulla, joten noustiin sitten vaan kohtalaisen ajoissa ja painettiin satamaan. Talla kertaa siella oli kaks vahan pienempaa venetta, joihin porukka jaettiin. Ihan yhta tayteen ne silti tuli, joten tamakin paiva vietettiin kovalla penkille polvet suussa. Oi sita jokimatkailun ihanuutta. Maisemat oli kylla kivoja ja saavuttiin Luang Prabangiin ihan kohtalaisen ajoissa. Melkonen jarkytys oli kun selvis etta Luang Prabangissa guesthousejen hinnat oli vuodessa noussut sellasen 400%! Ihan tovi meni kun kuljettiin epatoivosina ympari kaupunkia ja koitettiin loytaa joku siedettavan hintanen huone, normi hinnat oli jotain 25-40$ yolta. Etta huhuh. Mutta kylla siella ihan kiitettavasti naky sellasia keski-ikasia ja sen ylittaneita rikkaita eurooppalaisia, joille sellanen hinta ei varmaankaan oo yhtaan mitaan...

Kaupunkina Luang Prabang oli tosi mukava, ehka mukavin tahanasti. Turisteja siella kylla oli aika paljon (ja nimenomaan niita vanhempia), mutta silti se ei ollut viela ihan kokonaan rajahtany kasiin...muutaman vuoden paasta meininki on varmaan taas ihan toinen. Eka ilta vaan kappailtiin ympariinsa ennen iltaruokaa ja nukkumaan menoa. Seuraavana aamuna vuokrattiin pyorat ja poljesketltiin ympari kaupunkia ja sen lahiseutuja. Kaytiin jossain kivassa kasityolaiskylassa ja nahtiin monen monta kivaa temppelia. Lonely Planetin suosittelema market tosin oli pienoinen pettymys, mutta muuten oli kylla tosi kiva mesta.

Tokana paivana lahdettiin mekongille melomaan. Meidan seurueeseen kuulu meidan kolmen lisaks kolme argentiinalaista sisarusta. Melottiin sellasilla kahden hengen vempaimille, joista en oikeen osaa sanao oliko ne kanootteja vai kajaakkeja vai kentien jotain niiden risteytyksia. Alkumatkasta melottiin muutamasta koskestakin (tai sellasesta virtauspaikasta) ja se oli aika mageeta. Ei edes kaaduttu kertaakaan. Lounaan jalkeen loppumatka meni sitten rauhallisemmilla vesilla ja meininki oli varsin rentoa. Valilla vaan pysahdyttiin pulahtelemaan veteen ja ottamaan aurinkoa...

Seuraavana aamuna kello oli herattamassa 06.00 (eipa silla etta sita ois tarvittu, oltiinhan me toki hereilla jo ennen sita..)etta ehdittiin 06.30 kadun varteen katsomaan munkkien ruokintaa. Munkit siis kulkee siella kaduilla sellasina saattueina ja paikalliset antaa niille almuina sticky riisia.



Ihan kivan nakonen juttu, mutta muut turistit tuppas taas vaihteeks kaymaan vahan hermoille kun pomppi siella ja taalla ja piti kovaa metelia. Aamupalan jalkeen oltas kayty viela kattomassa yks valokuvanayttely, mutta tietysti nailla on just tiistai se paiva kun pidetaan museot yms. suljettuina, joten se jai sitten valiin.

Otettiin tuktuk linja-autoasemalle ja jouduttiin odottelemaan meidan bussin lahtoa vaan sellanen pari tuntia. Heti alkumatkasta selvis etta miten siihen n. 350km matkaan Vang Vieng:iin voi menna yli 6h. Tiet oli ihan pikkasen mutkasia ja makisia. Valilla sai pitaa penkista kiinni ettei olis tipahtanut. Ja tottakai taas pidettiin sellanen puolentunnin ruokatauko...talla kertaa viela tosi tyhmasti noin tuntia ennen kun tultiin perille. Mutta toisaalta se bussi kylla jatko Vietianeen asti, etta ehkapa se ei sinne menijoille ollut ihan niin tyhma vali syoda...

Vang Vieng ei oikeen sytyttany meista ketaan. Kauheesti turisteja (talla kertaa tosin nuoria), ravintoloita ja jotain ravintolan ja leffateatterin risteytyksia, joissa jengi istu kattomassa simpsoneita ja frendeja. Eka iltana ei juurikaan ehditty tekemaan mitaan, eipa silla etta siina kaupungissa ois paljon tekemista ollutkaan. Seuraavana aamuna vuorossa oli sitten tubeilu, jonka takia tahan kaupunkiin ylipaansa pysahdyttiin. Aamulla taivas oli tietty pilvessa ja ehdittiin jo kirota, etta onko just meidan tuuria saada kyseiseks paivaks sateinen saa. Onneks siina vaiheessa kun saatiin vuokrattua ne traktorin sisakumit ja jarjestettya ittemme tuktukilla joen ylajuoksulle, niin aurinko paisto ja taydelta teralta.

Tubeilu alotettiin baarista, jossa jengi istuskeli juomassa olutta sun muuta. Koska kukaan muu ei nayttanyt viela liikkuvan mihinkaan, niin mekin sitten jaatiin siihen hengailemaan. Siina oli sellanen kiva tarzan hommeli, jossa kiivettiin puuhun rakennetulle tasanteelle ja laskettiin sitten sellasen koyden kanssa veteen. Tommi ja Paula meni ensin kokeilemaan ja kun se oli niiin kivaa, niin pitihan munkin sitten. Ihan tosi kivaa se kylla olikin, siihen asti etta jotenkin jossain kohdin loukkasin selkani. Hyva etten hukkunu kun koitin uida rantaan siina virtaavassa vedessa, kun tuntu silta etta selkaranka suunnilleen katkes. No, ei sitten onneks ollu katkennu (kai). Ei ihan heti huvittanu lahtea istumaan sinne renkaaseen, joten meidan oli sitten "pakko" kanssa ostaa oluet ja istuskella siina auringossa hyva tovi parantelemassa mun selkaa..



Oluiden jalkeen lahdettiin sitten liikkeelle. Baari numero 2 me skipattiin, mutta kolmoseen pysahdyttiin sitten taas. Koitettiin Paulan kanssa selvittaa mita tarkottaa listassa kohta "special drink: fruitshake with whiskey and you can choose every drink you want"...aateltiin etta siina varmaan saa valita joko sen pirtelon tai viskin. Lopputulos oli se etta saatiin valita pirtela ananaksesta tai banaanista, paitsi etta ananas oli just tanaan loppu. Kun sitten pitkan ja hartaan mietinnan jalkeen paadyttiin banaaniin, niin tyyppi heilutteli smirnoff pulloa ja hoki etta "many many"...kun vaan nyolyteltiin niin saatiin sitten sen banaanishaken seuraks jotain viitta tai kuutta eri viskia. Vahan se alkomaholi meinas maistua sielta lapi, mutta hyvaa tuo kuitenkin oli. Hengailtiin siina baarissa vissiin yllattavan kauan, koska kun lopulta lahdettiin taas kellumaan niin aurinko meni aika pian vuorten taa. Oltiin tassa vaiheessa paasty ehka noin 100 metria eteepain siita lahtopisteesta...



Loppumatka oli vahan vahemman mukavaa kun vesialko olla kylmaa eika se aurinko sielta vuortentakaa ihan kauheesti lammittany. Virtaus oli valilla niin pienta etta ei liikuttu mihinkaan jollei melottu koko ajan. Ja kaikenlisaks on vissiin tullu herkuteltua vahan liikaa, koska jaatiin vahan valia kiinni pohjaan =D...tasta huolimatta meno oli ihan rentoa, joten kylla me siella aika monta sataa metria jaksettiin lillua. Lopulta paatettiin kuitenkin lopettaa matka kesken ja menna loppuosa tuktukilla. Ja varsin hyvaan aikaan paatettiinkin, koska renkaat piti palauttaa kuuteen mennessa ja kun noustiin joesta niin kello oli jo 15 vaille. Ehdittiin just ajallaan takasin kapunkiin! Ei kylla ois ikina uskonut etta siina meni koko paiva...kuviteltiin kellon olevan jotain puol viis ehka. Ei ihme ettei se aurinko enaa pahemmin lammittany.

Seuraavana aamuna oli sitten vuorossa bussimatka Vietianeen. Onneks tiet oli vahan vahemman mutkasia kun edellisella reissulla, koska mun selka ei ehka olis kauheesti nauttinu siita heilumisesta. Ah, pitaa taakin kertoa: taitettiin matka bussilla, joka olis kerrankin lahtenyt ajallaan. Paitsi etta ne joutu venailemaan meita sellasen 2 minuuttia kun ostettiin leipaa evaaks =P..

Saavuttiin Vietianeen sopivasti ennen 11 ja lahdettiin metsastamaan hostellia. Myohemmin todettiin, etta onneks oltiin ajoissa: illalla kaikkien hostellien oviin alko ilmestya kyltteja, joissa luki lyhyesti ja ytimekkaasti "full". Uskomatonta kylla me missattiin Vang Viengissa Aled, vaikka se oli siella samaan aikaan ja viela tiedettiin etta se on siella. Sen sijaan Vietianessa (joka nyt kuitenkin on melkolailla isompi kaupunki) tormattiin Carolineen ennen kun edes loydettiin hostelli. Onneks, oltiin just menossa sisaan hostelliin jossa se oli viettany edellisen yon kavereidensa kanssa huoneessa, josta ne oli loytaneet kakkaa sangystansa...jatettiin sitten se hostelli valiin.

Ensimmaisena otettiin tuktuk thaimaan lahetystoon, mutta siella oli niin kauheet jonot etta paatettiin etta saadaan varmaan pidennettya sita viisumia thaimaassakin. Kun kaveltiin takasin niin nahtiin joku paikallinen riemukaari, jonka huipulta oli ihan kivat maisemat koko kaupungin yli aina Thaimaan puolelle asti. Illalla treffattiin Carolina ja Aled, joka kanssa oli jattany Vang Vienin taakseen. Illalla kavin viela Aledin ja Paulan kanssa pelailemassa vahan biljardia.

Eilen kaytiin yhdessa aamiaisella ja sen jalkeen me etittiin Tommin kanssa itellemme huone toisesta hostellista ja Aled muutti Paulan kanssa meidan vanhaan huoneeseen. Tehtiin sellanen tunnin matka Buddha Parkiin katsomaan jonkun pakkomielteisen sedan rakentamia buddha yms. jumala patsaita.



Patsaat oli hienoja ja puisto ihan mukava, mutta siella sattu samaan aikaan olemaan noin tuhat alakoululaista, jotka juoksi ja kirku ja kiipeili niiden patsaiden paalla. Meno oli kun jossain huvipuistossa, joten vissiitti jai melko lyhyeks..illalla kaytiin viela keilailemassa. Paatettiin saastaa kun ei haluttu ostaa kenkia ja keilattiin paljoin jaloin. Enpa juurikaan huomannu mitaan eroa, hyvin se suju nainkin =D

Tana aamuna kaytiin katsastamassa pari temppelia, joista jalkimmaisessa tais olla joku tapahtuma kun siella oli telttoja ja ruokapoytia ja joku munkki puhumassa mikkiin. Vahan oli ulkopuolinen olo, joten luikittiin aika pian tiehemme. Epaselvaks jai oliko kyseessa haat, hautajaiset vai jotkut festarit =P



Kolmelta matka jatkuu kohti thaimaata ensin tuktukilla tai bussilla rajalle ja siita sitten yo junalla bangokiin, jonne saavutaan huomenna aamulla. Sen jalkeen sitten pitaa katella paastaanko suoraan jatkamaan etelaan vai pitaako jaada tappelemaan sen viisumin kanssa..mutta niin tai nain, niin seuraavana kohteena thaimaan rannat. Josko sita vaikka vihdoinkin paasis sinne sukeltamaan...