We're back!

Eli kuten otsikkokin kertoo, niin Suomessa ollaan. Tai ollaan itseasiassa oltu jo hetken aikaakin, oon tässä välissä kerinnyt jo mm. pyörähtää viikon verran Unkarissa Pointerin viime vuoden hallituksen kanssa.

Lennot Thaimaasta Pariisiin suju Gulf Airilla varsin rattosasti. Vaihdettiin kerran konetta Bahrainissa, jossa jouduttiin istuskelemaan lentokentällä muutama tunti, mutta yllättävän nopeesti tuokin aika sitten loppu viimeks kulu. Saatiin molemmilla lennoilla sellaset söpöset sinset sukat ja silmälaput. Ja heti lennon aluks lyötin käteen ruokalista, josta sai ihan valita et mitä tahtoo syödä ja juoda. Ja ruokia tuotiin eteen sellaseen tahtiin että kun saavuttiin lopulta Pariisiin niin oli ihan ähky olo. Joten ei valittamista, voin suositella Gulf Airia lämpimästi. Täytyy vielä sekin kertoa, että meidän lasku Bahrainiin oli ihan uskomattoman pehmee! Huomasin kun turvavyö valot sytty ja sitten sen jälkeen oletettevasti laskeuduttiin ja jarruteltiin, mutta se kaikki kävi niin huomaamatta että seuraava mitä huomasin oli suunnilleen se kun ne valot sammu. Pointsit siitäkin Gulf Airille (vaikkakin Pariisiin sitten laskeuduttiin melkosen ryminän ja heilumisen kera).

Pariisissa ilma oli just sellanen kun odotinkin: pimeetä, harmaata ja vettä sato. Jippii. Selviteltiin tiemme keskustaan aivan järjettömän kalliilla juna-metro yhdistelmällä ja etittiin meidän hostelli. Huone luvattiin valmiiks vasta kahdentoista aikaan, joten jätettiin rinkat hostellille ja lähdettiin tutkimaan sateista Pariisia. Käveltiin Sacre Coeurille ja käytiin kyseissä kirkossa ihan sisällä asti, että päästiin hetkeks sateelta suojaan. Ja olihan se kyllä tosi hieno kirkko, ei siinä mitään. Maisemat Montmartrelta oli hienot, mutta oishan ne tietty varmaan voinut olla vielä hienommatkin, jos ois nähny muutakin kun sadepilviä ja harmaata =P



Seuraavaks käveltiin takasin hostellille ja käytiin vähän lisäämässä vaatteita ennen kun suunnattiin keskustaan päin. Käytiin ihailemassa Notre Damen katedraalia ulkoapäin ja siinä samalla nähtiin paljon muitakin upeita rakennuksia.



Koska sade ei ottanut hellittääkseen, niin päätettiin että ensimmäisen iltapäivän voiskin sitten kuluttaa vaikka Louvreen tutustuessa. Täytyy sanoa että on siinä museolla kokoa. Kierrettiin (tai tarkemmin sanoen) juostiin siellä ympäriinsä yli kolme tuntia, eikä silti edes ehditty käydä kaikilla osastoilla! Ehkä eka nähtävyys, jossa varmaan oikeesti sais kulumaan monta päivää, jos siihen tahtos oikeesti tosissaan tutustua ja nähdä kaiken kunnolla! Ehdittiin me nähdä kaikki sellanen pakollinen kuten Hamurabin lakitaulu, Venud de Milo...ja tietysti se kuuluisa Mona Lisa. Museo itsessään ois jo ollu nähtävyys sinänsä, ihan mielettömän hieno rakennus! Suosittelen kaikille, siellä riittää kyllä näkemistä ja ihmettelemistä. Siellä muuten sai mun hämmästykseks kuvata ihan vapaasti! Jos oisin tienny etukäteen niin olisin ehkä ladannu kameran ja sitten sen akku ei ehkä olis loppunu heti alkuun..:





Louvren jälkeen lähdettiin tyydyttämään perustarpeita ja käytiin syömässä Pariisin Hard Rock Cafessa. Mun henk.koht. mielipide on kyllä ettei niiden lista järin erikoinen ole. Ja kasvisruokien valikoima on kyllä suoraan sanoen ihan surkea. Mutta kyllä siellä taas sai mahansa (vähän liiankin) täyteen, joten ei valittamista. Kotimatkalla oltas vielä tahdottu ostaa vettä, mutta missään ei saanut ostaa kortilla alle 15 euron osotksia. Ja eihän meillä tietenkään käteistä ollu. Joten päätettiin sitten tyytyä juomaan vettä ihan vaan suoraan hanasta. Illalla sitten väsytti melkosesti, johtuen varmaan aikaerosta ja muutamasta valvotusta yöstä, joten ei muuta kun nukkumatin maille.

Torstaina herättiin sitten uusissa voimissa ja suunnattiin ensin kattomaan, että milta näyttää Moulin Rogue. Koitettiin matkalla ostaa muutamasta leipomosta aamupalaa, mutta eihän niissäkään kortti käyny maksuvälineenä. Moulin Rougen jälkeen sitten luovutettiin ja käytiin nostamassa rahaa. Ja sitten saatiin vihdoin ostettua ihan jättisuuret patongit, jotka syötiin samalla kun käveltiin kohti Eiffel Tornia.



Eiffelille oli yllättävän pitkä makta: jos olisin tajunnut kuinka kaukana se on, niin olisin kyllä selvittäny sen aukiolo ajat jotain muuta kautta. No, lopulta saatiin selville että kyllähän se Eiffel on auki myöhempään kun mitä me millään pysyttäs hereillä, joten päätettiin palata illemmalla. Seuraavaks oli vuorossa riemukaari (vähän pettymys, en oikeen tiedä mitä odotin..varmaan jotain isompaa ja vähän riemukkaampaa..)



ja champ elysee...



Käytiin syömässä vähän kakkua ja juomassa kahvia ja sitten jatkettiin vaan ympäriinsä kävelyä ennen kun palattiin sinne Eiffelille. Päätiin otttaa hissi ihan sinne ylimpään kerrokseen asti. Mun Bangkokista ostetut uudet tossut oli päivän mittaan osottautunu vähän huonoks valinnaks, koska molemmissa pikkuvarpaissa oli rakko ja jalkapohjat tuntu vuotavan verta. Ja tän kaiken seurauksena jouduin käveleen ihan hassusti, mikä taas aiheutti särkyä pohkeisiin ja reisiin. Maisemat tornista oli ihan mageet, satuttiin näkemään auringonlasku ja näytti kyllä hienolta, vaikka kuvia siitä ei oikeen mun surkimus pokkarilla saanutkaan.



Tuuli vähän ylty, joten meidän alko tulla kylmä ja oli pakko palata alas. Käytiin vielä kuvailemassa hienosti valaistua tornia ennen kun lähdettiin palaamaan hostellille.





Kello alko olla paljon ja väsy painaa, joten päätettiin vaan ottaa McDonaldsista roskaruokaa mukaan ja mennä hostellille syömään. Paluumatka oli melko helvetillinen. Jalat särki niin että aina kun piti lähteä liikkeelle (risteyksestä, liikennevaloista, sieltä McDonalsilta jne.) niin olin itkun partaalla. Ja se matka oli pitkä! Käveltiin varmaan yli kaks tuntia ennen kun lopulta päästiin takasin hostellille! Ah sitä ihanuutta kun sai ottaa kengät pois jalasta ja jäädä vaan istumaan paikalleen!

Seuraavana aamuna sitten lojuttiin hostelilla ja Tommi kävi vielä ostamassa halpaa viinia kotiin viemiseks ja patonkia aamupalaks. Lopulta sitten lähdettiin rinkkoinemme suuntaamaan kohti lentoasemaa, jonne matka makso vielä enemmän kun sieltä toiselta lentoasemalta keskustaan. On kyllä Pariisin julkiset ihan hyvissä hinnoissa. Lentokentällä meille jäi melkosesti luppoaikaa ja ainoota viihdykettä saatiin kun jotkut aseistetut sedät teki jotain ihme turvatarkastus harjotusta ja tunki kaikki kentän ihmiset yteen pineen nurkaan kasaan, kun tutki muuta aluetta. Aika tehotonta musta, miettikää nyt jos se niiden etsimä pommi tai mikälie ois ollut just siellä nurkassa mihin kaikki ihmiset ängettiin?

No lopulta sitten päästiin läpi lähtöselvityksestä (vaikka virkailijan englanti oli sellasta normia ranskalaista tasoa, eli se osas sanoa suunnillleen Hi ja Bye) ja lopulta päästiin vieläpä sinne lentokoneeseenkin. Lennttiin siis Dusseldorfin kautta ja tää ensimmäinen väli saatiin lentää sellasella söpöllä potkurikoneella, joka piti aivan mieletöntä meteliä ja tärisi kovasti. Jos olisin vähänkin lentopelkonen, niin nyt ois varmaan pelottanut. Päästiin kuitenkin hengissä Dusseldorfiin asti.

Kentällä Tommi päätti haluta McDonalds ruokaa ja jossain kyltissä luki et sitä saa lähtöaulasta C. No koitettiin sitten seurata kylttejä sinne ja päädyttiin sellaselle ovelle, jossa joku mies kysy että ootteko te menossa C:hen. Kun sanottiin että ollaan niin se päästi meidät ovesta sellaseen putkeen ja pahotteli et pitää kävellä sellasesta koska niillä tehdään remonttia. No, kun tultiin ulos sen putken päästä niin oltiin sitten jotenkin päädytty sinne C-aulan turvatarkastuksen väärälle puolelle! Siinä sitten kyseltiin ties miltä henkilökunnalta ja lopulta poliiseilta et miten me päästäs MacDonaldsiin. Lopulta yks kiltti poliisisetä sitten opasti meidät turvatarkastuksesta väärään suuntaan ja päästiin lopulta sinne C-aulaan ja löydettiin lopulta myös se MacDonalds. Ja ehdittiin vielä meidän jatkolennollekin =D

Lento Helsinkiin suju ihan kivasti, tällä kertaa Air Berlin luojan kiitos myös anto meille ihan oikeen kokosen koneen sellasen leikkikalun sijasta. Meno oli huomattavasti tasasempaa ja hiljasempaa. Helsingistä löydettiin Tommin äiti odottelemasta ja päästiin lopulta kahden jälkeen yöllä Tampereelle ja nukkumaan. Että näin päättyi meidän seikkailu. Kiva jos joku jakso tätä lukeakin. Voipi olla että vielä jatkan tänne kirjottelua ja kerron teille meidän Unkarin seikkailustakin =P....mut nyt toistaseks kuittaan ja lähden luennolle. Arvatkaa onko ahdistavaa tää arkeen palaaminen...

Thailand, osa 2

No niin. Olenpas kerrankin oikein ahkera ja jatkan tata heti tanaan. Toivottavasti osaatte olla yleita musta =D...elikkas viimeks jaatiin sinne bussipysakille Malesian rajalle. Venailtiin siina sitten illan viimesta bussia takasin Hatyaille, kun seta pysahty minivanin kanssa meidan viereen ja tarjos kyytia. Makso kymmenen bahtia (n.25senttia) enemman kun se kamanen paikallisbussi. Voitte arvata kaks kertaa otettiinko se? Talla kertaa matka sujukin sitten varmaan noin puolet nopeemmin ja paastiin silti suoraan bussiasemalle ja saatiin viela ihan sopiva bussi kohti Koh Pha-Ngania. Tosin se bussimatka ei sitten ollu ihan mikaan maailman mukavin, kun saatiin sinne muutama hieman humalainen mies, jotka ravas kaytavaa edestakasin ja avautu kaikille, huolimatta siita jaksoko kukaan niita kuunnella.

Koh Pha-Ngan ei vaikuttanu ihan sellaselta bilemestalta kun odotettiin. Tuktuk makso tosi paljon ja saatiin harhailla rantaa edes takasin etsimassa bungalowia. Lopulta loyhty sopivan hintanen, mutta mestan henkilokunta oli kylla niiin arsyttavaa. Piti maksaa ties mita depositiota ja jattaa passia respaa ja kaikkea ei millaan voinu kertoa kerralla, niin saatiin availla ja sulkea rinkkoja miljoonaan kertaan. Seuraavat pari paivaa vietettiin rannalla ja iltasin istuskeltiin juomassa halpaa olutta\breezeria\spy viinia (joka oli useimmiten pahaa) ja jos Paula oli mukana niin pelattiin korttia, jos ei niin lahinna vaan juteltiin ja kateltiin muiden ihmisten puuhia. Kaikin puolin ranta oli tosi rauhallinen, eika niista kovasti mainostetuista bileista nakyny jalkeakaan.

Maanantaina karisteltiin sitten vihdoin Koh Pha-Nganin polyt jaloistamme. Ei oltu ostettu lauttalippua etukateen ja meinattiin jaada satamaan. Onneks joku lippunsa ostanut jatti saapumatta, niin saatiin sitten peruutuspaikat silta laivalta. Laiva saapu Koh Taolle aika kuuman matkan jalkeen, kun tajuttiin vasta ihan lopussa etta keulassa olis vahan tuulisempaa kun siella peralla. Koh Tao tuktukit oli tuttuun tapaan ihan alyttoman kalliita. Saarien huonopuoli on se, etta kaikki maksaa vahan enemman kun mantereella..Otettiin TukTuk Freedom Beachille, josta loyty kaks Bungalow resorttia. Onneks toinen oli ihan sopivan hintanen ja saatiin sielta oikeen mukava bungalow tosi kivalla maisemalle. Lounaan jalkeen vahan tutustuttiin paikkoihin ja kaytiin ostamassa uimapatjat ja kelluskelemassa niiden kanssa paarannalla. Oli varsin lepposaa. Taalla on rannoilla aina aika paljon koiria ja yhdessa vaiheessa yks sellanen paatti uida meidan luokse. En tiia oli suunniteltu juttu vai tuliko sille raukalle vaan vasy, mutta se kiipes mun paalle lekottelemaan hetkeks. Ei siina muuten mitaan, mutta hetken paasta se alko tuntua aika painavalta.



Seuraavana aamuna kaytiin vuokraamassa snorkkelit ja vietettiin sitten paiva meidan resortin omassa rannassa snorklaillen. Kaytiin sellasella laivan hylylla ja nahtiin jos jonkun nakosia kaloja ja koralleja. Valitettavasti nahtiin pohjassa myos paljon sellasia tosi allottavia paksuja mustia limapalloja. Sen jalkeen ei kauheesti huvittanu enaa laskea jalkoja pohjaan...Snorklailu oli tosi kivaa, vaikka meidan valineet oli kylla vahan huonot (sen siita kun aina ottaa sen halvimman vaihtoehdon): lasit tuppas huurustumaan, tommin pidike napsahti katki, paulan suukappale taytty vedella ja mulla meni se putki kiinni jos kaansin paata sentinkin johonkin suuntaan. Muutaman kerran meinasin tukehtua kun yhtakkia lakkas ilma kulkemasta...

Keskiviikkona vuokrattiin Tommin kanssa kanootti ja paatettin meloa saaren ympari, kun se on kuitenkin vaan sellanen 21 km2 iso. Taytyy sanoa, etta matka oli kylla vahan liian pitka, sellasen 5,5h saatiin meloa ennen kun paastiin takasin meidan rannalle. Mutta oli se kylla silti ihan mukavaa, kun aurinko paisto eika ollu mitenkaan kovin aaltosta. Illalla ei sitten kauheesti kylla enaa jaksanu. Ja kun seuraavaks aamuks oltiin varattu snorklausretki, niin eipa sita kauheesti tarvinnutkaan jaksaa.

Oltiin alunperin varattu se snorklausretki pikkuveneelle (yllattaen se halvempi vaihtoehto), mutta ilmeisesti sinne ei olis tullut ketaan muuta, koska aamulla meidat siirrettiin isompaan veneeseen. Eka snorklauspaikka oli Shark Bay ja opas selitti etta tuolla missa naatte pari snorklaajaa niin suunnilleen siella se hai on. Uitiin sitten kuuliaisesti sinne ja mietittiin etta etitaankohan me jotain hain mallista kivea vai korallia vai mita..sukelleltiin siina edes takasin kyselemassa toisiltamme etta, jokos joku olis loytanyt sen. Paatin just luopua toivosta, kun nain Tommin uivan sen meidan oppaan kanssa ohi ja osottelevan etta tuu perassa. Uitiin aika kauas ja mietin etta ei se kylla ihan siina kohdin sitten ollu mihin opas oli osotellu. Mutta eipa ihme, koska kyseessa ei ollutkaan mikaan kivi vaan ihan ihka oikeita haita. Oli aika jannaa varsinkin kun ei ekaks yhtaan tienny etta siella on sellasia! Ei ne mitaan elokuvista tutun kokosia ollut, mutta isoimmat oli kuitenkin toistametria. Ja niita oli paljon. Nain varmaan parhaimmillaan kerralla 6 tai 7. Kylla vahan sydan tyktytti kun muutamakin sellanen otus uiskelnteli suoraan alapuolella, on ne jotenkin kaamivia kun ne on niin hiljasia ja kuitenkin niin isoja ja nopeita. Eihan ne turisteja sinne veis, jos ne ois kovin hyokkailevaa sorttia, mutta kylla ma silti vahan odotin, etta koska sellanen purasee palan irti mun kyljesta =P...ihan lopuks nahtiin Paulan kanssa jotain melkein viela pelottavampaa (tai ainakin allompaa). Nimittain sellanen koripallon kokonen meduusa. Yok. Se ui ihan pinnassa eika sita todellakaan ois nahny ilman niita snorklauslaseja. Sen jalkeen pelkasin meduusoja entistakin enemman.



Meidan toisella snorklauspisteelle ei sitten enaa ollut haita tai mitaan muutakaan sydamentykytysta aiheuttavaa. Sen sijaan oli paljon tosi tosi kauniita korellaja ja vahan kaiken varisia kaloja. Oli tosi hienot maisemat. Ja juu, oli siella sittenkin sellasia pitkanokkasia kaloja, jotka on vahan karmivia, kun ne ui ihan pinnassa ja se niiden nokka nayttaa tosi teravalta! Ei hirveesti ois huvittanu tormata sellaseenkaan..Onko kaloilla muuten nokka vai nena vai mika? Tommin mielesta kuulemma karsa...Nojoo. Kolmas pysahdyspaikka oli sellanen missa saatiin uiskennella sellasten kivien valissa. Se oli tosi hauskaa kun paasi kurkkimaan niiden kivien valista. Ja taallakin oli paljon kauniita kaloja ja koralleja. Neljas pysahdyspaikka sen sijaan oli vahan blaah. Siella ei oikeen ollu mitaan uutta enaa eika mitaan erityisen kaunista nahtavaa. Lounas oli kylla oikeen herkullinen ja tayttava, etta kylla sekin pysahdys kannatti.

Viimiseks pysattiin viela sellasella laheisella saarelle, jonne makso etta sinne paasi. Tommi ei halunnu maksaa, joten se jai laiturille istumaan, mutta me paatettiin Paulan kanssa menna sisaan. Se oli kylla melkonen paratiisi saari. Ihan valkosta hiekkaa ja sellanen turkoosin sininen meri. Ainoo vika oli etta sinne oli ahtautunu noin miljoona turistia. Saatiin pikkasen taiteilla etta saatiin toisistamme valkokuvia ilman muita ihmisia. Toisella puolella sita saarta oli ihan rannassa tosi paljon kaikkia varikkaita kaloja. Ja kun ihmiset viela sai ruokkia niita, niin niita oli siella ihan laumoittain. Ainoo vika rannassa oli se, etta virtaus oli niin kova etta ei siella kauheesti voinu snorklata kun tuppas ajelehtimaan merellepain. Ja oli tosi raskasta uida takasin..

Tahan valiin voisin kertoa meidan ihanan bungalowin huonosta puolesta. Kuten lonely planet kivasti kertoo niin sielta on vaan noin 10 minuutin kavelymatka sinne paarannalle, josta loytyy kauppaa, ravintolaa yms. Ainoo ongelma on etta siita kymmenesta minuutista ensimmaisen muutaman minuutin sai rampia pusikossa (oikastiin siita suoraan meidan bungalowin takaa, koska kaveleminen tiella sielta respan kautta kiersi ihan hirveesti) ylamakeen. Ensin rammittiin viela tosi vaikeesta ja jyrkasta kohtaa ennen kun tajuttiin, etta jos kierretaan muutama metri niin paastaan edes vahan helpompi kulkusta polkua. Pusikon jalkeen seuraavat minuutin sai sitten kiiveta jyrkkaa ylamakea ja tan jalkeen loppumatka oli jyrkkaa alamakea. Ja hiekkatiella lapsyjen kanssa ei oo kiva menna alamakeen..ja taksin tullessa tietty sama juttu, mutta yla- ja alamaet oli toisinpain. Oltiin aina ihan hikisia kun tultiin takasin. Sitten keksittiin etta sinne paarannalle paasii nopeemmin kun menee vedenkautta. Eka kerralla sita vetta oli niin, etta shortsit ei edes kastunu, mutta sitten muilla kerroilla oli aika paljon syvempaa. Mutta oli se silti kivempi uida siella meressa kun uida omassa hiessaan. Eipa silla, jos sita meidan oikopolkua kiivetessa naarmutettiin jalkapohjaa ja saarta heiniin, niin kylla siella meressakin saatiin jalat naarmuille kivista ja koralleista...

Vika paiva Koh Taolla oli aikalailla vaan hengailua. Kaytiin pelaamassa era minigolfia ja kelluskeltiin uimapatjoilla ja lojuttiin riippukeinuissa rannalla. Eipa hullumpi tapa viettaa viimesta rantapaivaa.





Seuraavana aamuna otettiin taksi ihan keskustaan ja sielta sitten lautta\bussi yhdistelma kohti Bangkokia. Bangkokiin saavuttiin sunnuntai aamuna joskus viiden aikaan. Suunnattiin Khao San roadille, joka tietty on ihan tuttu meidan edelliselta visiitilta. Hostellin loytamiseen meni pieni ikuisuus kun kaikki paikat oli siihen aikaan joko kiinni tai sitten taynna. Lopulta loydettiin sopivan hintanen huone yhdelta poikkikadulta. Suunnattiin saman tien kohti Aasian isoimpia viikonloppu markkinoita. Hostellin respan tati pysaytti meille taksin ja viela opasti kuskin etta minne ollaan menossa. Tayden palvelun paikka siis. Markkinat oli kylla just niin isot kun odotinkin. Oltiin siella niin aikasin etta ihan aamu saatiin kierrella siella rauhassa, mutta puolenpaivan aikaan paikka alko olla ihan taynna. Hukattiin Paula siihen ihmismassaan ja loytaminen oli ihan mahdotonta. Seitseman tunnin shoppailun jalkeen alko olla kaikki tarvittavat ostokset kasassa ja vasy painaa jalkoja, joten otettiin Tuktuk takasin Khao Sanille. Paulakin oli onneks loytany tiensa takasin...

Illalla ei kauheesti enaa jaksanu, kun shoppailu vei kaiken energian, joten mentiin parturiin. Loydettiin vahan matkan paasta tosi halpa parturi ja ilta meni kivasti siina kun varjattiin ja leikattiin hiuksemme. Seuraavana aamuna sitten suunnattiin tutustumaan yhteen temppeliin. Meilla oli kaks vaihtoehtia ja paadyttiin sinne halvempaan. Paikan paalla selvis, etta ei me sinne toiseen oltas lapsyt jalassa vissiin edes paasty. Joten onneks ei haluttukkaan paasty =D..temppelista loyty 56metrinen makaava buddhapatsas. Ja sen ymparilta paatahuimaava maara pakettimatka turisteja. Nahtiin jopa yks aurinkomatkojen ryhmakin. Muuten temppeli oli ihan ok, mutta jotenkin niita on tullut nahtya niin kauheen paljon, ettei siihen ihan hirveesti jaksanu keskittya.

Temppelin jalkeen suuntana oli Bangkokin suuret ostoskeskukset. Tuktu olis maksanu ihan liikaa, joten selvitettiin tiemme sinne paikallisbussilla. Saatiin vielapa sellanen versio, josta loyty oikeen ilmastointi. Kauppakeskukset oli ihan mielettoman isoja, mutta valitettavasti niiden hintataso ei oikeen sopinu meille. Tommi olis halunnu ostaa Lamborghinin, mutta se oli valitettavasti jo myyty. Onneks. En olis niin rumaa autoa halunnutkaan Suomeen vieda. Aikamme kierreltyamme paadyttiin leffaan kattomaan My Bloody Valentine 3D-versiona. Oli aikas hieno kun saatiin sellaset lasit ja kaikkee.



Leffan jalkeen seuras paivan ehdoton kohokohta, kun kaytiin Hard Rock Cafessa syomassa. Oli kylla hyvaa ruokaa, eika edes ihan niin kallista kun odotin. Illalla viela kiertelya ja ihmisten arvostelua Khao Sanilla ja sitten oli viiminen ilta taalla ohi..paitsi etta rinkat piti viela pakata. Yllattain sain kaiken tavaran mahtumaan rinkkaani pelottavan hyvin. Luultavasti kun nyt meen tonne huoneeseen tekemaan viela lopputarkastuksen, niin loydan sangynalta ison pinon unohtunatta tavaraa tai jotain...

Mutta taalla tosiaan vetelee taa reissu viimisiaan. Muutaman tunnin paasta suunnataan kohti lentokenttaa (toivottavasti ei vallattua sellasta) ja liidellaan takasin Eurooppaan. Siela on viela jaljella muutama paiva Pariisissa ennen kun pitaa ihan oikeesti palata kylmaan koto Suomeen. Saa muuten nahda miten selvian pariisista mun vaatevarannoilla. Paula lupas onneks lainata tuulitakin ja sukkia. Mutta Pariisista ja sen kommelluksista luvassa lisaa myohemmin...kun ne on ehditty kokea =)