We're back!

Eli kuten otsikkokin kertoo, niin Suomessa ollaan. Tai ollaan itseasiassa oltu jo hetken aikaakin, oon tässä välissä kerinnyt jo mm. pyörähtää viikon verran Unkarissa Pointerin viime vuoden hallituksen kanssa.

Lennot Thaimaasta Pariisiin suju Gulf Airilla varsin rattosasti. Vaihdettiin kerran konetta Bahrainissa, jossa jouduttiin istuskelemaan lentokentällä muutama tunti, mutta yllättävän nopeesti tuokin aika sitten loppu viimeks kulu. Saatiin molemmilla lennoilla sellaset söpöset sinset sukat ja silmälaput. Ja heti lennon aluks lyötin käteen ruokalista, josta sai ihan valita et mitä tahtoo syödä ja juoda. Ja ruokia tuotiin eteen sellaseen tahtiin että kun saavuttiin lopulta Pariisiin niin oli ihan ähky olo. Joten ei valittamista, voin suositella Gulf Airia lämpimästi. Täytyy vielä sekin kertoa, että meidän lasku Bahrainiin oli ihan uskomattoman pehmee! Huomasin kun turvavyö valot sytty ja sitten sen jälkeen oletettevasti laskeuduttiin ja jarruteltiin, mutta se kaikki kävi niin huomaamatta että seuraava mitä huomasin oli suunnilleen se kun ne valot sammu. Pointsit siitäkin Gulf Airille (vaikkakin Pariisiin sitten laskeuduttiin melkosen ryminän ja heilumisen kera).

Pariisissa ilma oli just sellanen kun odotinkin: pimeetä, harmaata ja vettä sato. Jippii. Selviteltiin tiemme keskustaan aivan järjettömän kalliilla juna-metro yhdistelmällä ja etittiin meidän hostelli. Huone luvattiin valmiiks vasta kahdentoista aikaan, joten jätettiin rinkat hostellille ja lähdettiin tutkimaan sateista Pariisia. Käveltiin Sacre Coeurille ja käytiin kyseissä kirkossa ihan sisällä asti, että päästiin hetkeks sateelta suojaan. Ja olihan se kyllä tosi hieno kirkko, ei siinä mitään. Maisemat Montmartrelta oli hienot, mutta oishan ne tietty varmaan voinut olla vielä hienommatkin, jos ois nähny muutakin kun sadepilviä ja harmaata =P



Seuraavaks käveltiin takasin hostellille ja käytiin vähän lisäämässä vaatteita ennen kun suunnattiin keskustaan päin. Käytiin ihailemassa Notre Damen katedraalia ulkoapäin ja siinä samalla nähtiin paljon muitakin upeita rakennuksia.



Koska sade ei ottanut hellittääkseen, niin päätettiin että ensimmäisen iltapäivän voiskin sitten kuluttaa vaikka Louvreen tutustuessa. Täytyy sanoa että on siinä museolla kokoa. Kierrettiin (tai tarkemmin sanoen) juostiin siellä ympäriinsä yli kolme tuntia, eikä silti edes ehditty käydä kaikilla osastoilla! Ehkä eka nähtävyys, jossa varmaan oikeesti sais kulumaan monta päivää, jos siihen tahtos oikeesti tosissaan tutustua ja nähdä kaiken kunnolla! Ehdittiin me nähdä kaikki sellanen pakollinen kuten Hamurabin lakitaulu, Venud de Milo...ja tietysti se kuuluisa Mona Lisa. Museo itsessään ois jo ollu nähtävyys sinänsä, ihan mielettömän hieno rakennus! Suosittelen kaikille, siellä riittää kyllä näkemistä ja ihmettelemistä. Siellä muuten sai mun hämmästykseks kuvata ihan vapaasti! Jos oisin tienny etukäteen niin olisin ehkä ladannu kameran ja sitten sen akku ei ehkä olis loppunu heti alkuun..:





Louvren jälkeen lähdettiin tyydyttämään perustarpeita ja käytiin syömässä Pariisin Hard Rock Cafessa. Mun henk.koht. mielipide on kyllä ettei niiden lista järin erikoinen ole. Ja kasvisruokien valikoima on kyllä suoraan sanoen ihan surkea. Mutta kyllä siellä taas sai mahansa (vähän liiankin) täyteen, joten ei valittamista. Kotimatkalla oltas vielä tahdottu ostaa vettä, mutta missään ei saanut ostaa kortilla alle 15 euron osotksia. Ja eihän meillä tietenkään käteistä ollu. Joten päätettiin sitten tyytyä juomaan vettä ihan vaan suoraan hanasta. Illalla sitten väsytti melkosesti, johtuen varmaan aikaerosta ja muutamasta valvotusta yöstä, joten ei muuta kun nukkumatin maille.

Torstaina herättiin sitten uusissa voimissa ja suunnattiin ensin kattomaan, että milta näyttää Moulin Rogue. Koitettiin matkalla ostaa muutamasta leipomosta aamupalaa, mutta eihän niissäkään kortti käyny maksuvälineenä. Moulin Rougen jälkeen sitten luovutettiin ja käytiin nostamassa rahaa. Ja sitten saatiin vihdoin ostettua ihan jättisuuret patongit, jotka syötiin samalla kun käveltiin kohti Eiffel Tornia.



Eiffelille oli yllättävän pitkä makta: jos olisin tajunnut kuinka kaukana se on, niin olisin kyllä selvittäny sen aukiolo ajat jotain muuta kautta. No, lopulta saatiin selville että kyllähän se Eiffel on auki myöhempään kun mitä me millään pysyttäs hereillä, joten päätettiin palata illemmalla. Seuraavaks oli vuorossa riemukaari (vähän pettymys, en oikeen tiedä mitä odotin..varmaan jotain isompaa ja vähän riemukkaampaa..)



ja champ elysee...



Käytiin syömässä vähän kakkua ja juomassa kahvia ja sitten jatkettiin vaan ympäriinsä kävelyä ennen kun palattiin sinne Eiffelille. Päätiin otttaa hissi ihan sinne ylimpään kerrokseen asti. Mun Bangkokista ostetut uudet tossut oli päivän mittaan osottautunu vähän huonoks valinnaks, koska molemmissa pikkuvarpaissa oli rakko ja jalkapohjat tuntu vuotavan verta. Ja tän kaiken seurauksena jouduin käveleen ihan hassusti, mikä taas aiheutti särkyä pohkeisiin ja reisiin. Maisemat tornista oli ihan mageet, satuttiin näkemään auringonlasku ja näytti kyllä hienolta, vaikka kuvia siitä ei oikeen mun surkimus pokkarilla saanutkaan.



Tuuli vähän ylty, joten meidän alko tulla kylmä ja oli pakko palata alas. Käytiin vielä kuvailemassa hienosti valaistua tornia ennen kun lähdettiin palaamaan hostellille.





Kello alko olla paljon ja väsy painaa, joten päätettiin vaan ottaa McDonaldsista roskaruokaa mukaan ja mennä hostellille syömään. Paluumatka oli melko helvetillinen. Jalat särki niin että aina kun piti lähteä liikkeelle (risteyksestä, liikennevaloista, sieltä McDonalsilta jne.) niin olin itkun partaalla. Ja se matka oli pitkä! Käveltiin varmaan yli kaks tuntia ennen kun lopulta päästiin takasin hostellille! Ah sitä ihanuutta kun sai ottaa kengät pois jalasta ja jäädä vaan istumaan paikalleen!

Seuraavana aamuna sitten lojuttiin hostelilla ja Tommi kävi vielä ostamassa halpaa viinia kotiin viemiseks ja patonkia aamupalaks. Lopulta sitten lähdettiin rinkkoinemme suuntaamaan kohti lentoasemaa, jonne matka makso vielä enemmän kun sieltä toiselta lentoasemalta keskustaan. On kyllä Pariisin julkiset ihan hyvissä hinnoissa. Lentokentällä meille jäi melkosesti luppoaikaa ja ainoota viihdykettä saatiin kun jotkut aseistetut sedät teki jotain ihme turvatarkastus harjotusta ja tunki kaikki kentän ihmiset yteen pineen nurkaan kasaan, kun tutki muuta aluetta. Aika tehotonta musta, miettikää nyt jos se niiden etsimä pommi tai mikälie ois ollut just siellä nurkassa mihin kaikki ihmiset ängettiin?

No lopulta sitten päästiin läpi lähtöselvityksestä (vaikka virkailijan englanti oli sellasta normia ranskalaista tasoa, eli se osas sanoa suunnillleen Hi ja Bye) ja lopulta päästiin vieläpä sinne lentokoneeseenkin. Lennttiin siis Dusseldorfin kautta ja tää ensimmäinen väli saatiin lentää sellasella söpöllä potkurikoneella, joka piti aivan mieletöntä meteliä ja tärisi kovasti. Jos olisin vähänkin lentopelkonen, niin nyt ois varmaan pelottanut. Päästiin kuitenkin hengissä Dusseldorfiin asti.

Kentällä Tommi päätti haluta McDonalds ruokaa ja jossain kyltissä luki et sitä saa lähtöaulasta C. No koitettiin sitten seurata kylttejä sinne ja päädyttiin sellaselle ovelle, jossa joku mies kysy että ootteko te menossa C:hen. Kun sanottiin että ollaan niin se päästi meidät ovesta sellaseen putkeen ja pahotteli et pitää kävellä sellasesta koska niillä tehdään remonttia. No, kun tultiin ulos sen putken päästä niin oltiin sitten jotenkin päädytty sinne C-aulan turvatarkastuksen väärälle puolelle! Siinä sitten kyseltiin ties miltä henkilökunnalta ja lopulta poliiseilta et miten me päästäs MacDonaldsiin. Lopulta yks kiltti poliisisetä sitten opasti meidät turvatarkastuksesta väärään suuntaan ja päästiin lopulta sinne C-aulaan ja löydettiin lopulta myös se MacDonalds. Ja ehdittiin vielä meidän jatkolennollekin =D

Lento Helsinkiin suju ihan kivasti, tällä kertaa Air Berlin luojan kiitos myös anto meille ihan oikeen kokosen koneen sellasen leikkikalun sijasta. Meno oli huomattavasti tasasempaa ja hiljasempaa. Helsingistä löydettiin Tommin äiti odottelemasta ja päästiin lopulta kahden jälkeen yöllä Tampereelle ja nukkumaan. Että näin päättyi meidän seikkailu. Kiva jos joku jakso tätä lukeakin. Voipi olla että vielä jatkan tänne kirjottelua ja kerron teille meidän Unkarin seikkailustakin =P....mut nyt toistaseks kuittaan ja lähden luennolle. Arvatkaa onko ahdistavaa tää arkeen palaaminen...

Thailand, osa 2

No niin. Olenpas kerrankin oikein ahkera ja jatkan tata heti tanaan. Toivottavasti osaatte olla yleita musta =D...elikkas viimeks jaatiin sinne bussipysakille Malesian rajalle. Venailtiin siina sitten illan viimesta bussia takasin Hatyaille, kun seta pysahty minivanin kanssa meidan viereen ja tarjos kyytia. Makso kymmenen bahtia (n.25senttia) enemman kun se kamanen paikallisbussi. Voitte arvata kaks kertaa otettiinko se? Talla kertaa matka sujukin sitten varmaan noin puolet nopeemmin ja paastiin silti suoraan bussiasemalle ja saatiin viela ihan sopiva bussi kohti Koh Pha-Ngania. Tosin se bussimatka ei sitten ollu ihan mikaan maailman mukavin, kun saatiin sinne muutama hieman humalainen mies, jotka ravas kaytavaa edestakasin ja avautu kaikille, huolimatta siita jaksoko kukaan niita kuunnella.

Koh Pha-Ngan ei vaikuttanu ihan sellaselta bilemestalta kun odotettiin. Tuktuk makso tosi paljon ja saatiin harhailla rantaa edes takasin etsimassa bungalowia. Lopulta loyhty sopivan hintanen, mutta mestan henkilokunta oli kylla niiin arsyttavaa. Piti maksaa ties mita depositiota ja jattaa passia respaa ja kaikkea ei millaan voinu kertoa kerralla, niin saatiin availla ja sulkea rinkkoja miljoonaan kertaan. Seuraavat pari paivaa vietettiin rannalla ja iltasin istuskeltiin juomassa halpaa olutta\breezeria\spy viinia (joka oli useimmiten pahaa) ja jos Paula oli mukana niin pelattiin korttia, jos ei niin lahinna vaan juteltiin ja kateltiin muiden ihmisten puuhia. Kaikin puolin ranta oli tosi rauhallinen, eika niista kovasti mainostetuista bileista nakyny jalkeakaan.

Maanantaina karisteltiin sitten vihdoin Koh Pha-Nganin polyt jaloistamme. Ei oltu ostettu lauttalippua etukateen ja meinattiin jaada satamaan. Onneks joku lippunsa ostanut jatti saapumatta, niin saatiin sitten peruutuspaikat silta laivalta. Laiva saapu Koh Taolle aika kuuman matkan jalkeen, kun tajuttiin vasta ihan lopussa etta keulassa olis vahan tuulisempaa kun siella peralla. Koh Tao tuktukit oli tuttuun tapaan ihan alyttoman kalliita. Saarien huonopuoli on se, etta kaikki maksaa vahan enemman kun mantereella..Otettiin TukTuk Freedom Beachille, josta loyty kaks Bungalow resorttia. Onneks toinen oli ihan sopivan hintanen ja saatiin sielta oikeen mukava bungalow tosi kivalla maisemalle. Lounaan jalkeen vahan tutustuttiin paikkoihin ja kaytiin ostamassa uimapatjat ja kelluskelemassa niiden kanssa paarannalla. Oli varsin lepposaa. Taalla on rannoilla aina aika paljon koiria ja yhdessa vaiheessa yks sellanen paatti uida meidan luokse. En tiia oli suunniteltu juttu vai tuliko sille raukalle vaan vasy, mutta se kiipes mun paalle lekottelemaan hetkeks. Ei siina muuten mitaan, mutta hetken paasta se alko tuntua aika painavalta.



Seuraavana aamuna kaytiin vuokraamassa snorkkelit ja vietettiin sitten paiva meidan resortin omassa rannassa snorklaillen. Kaytiin sellasella laivan hylylla ja nahtiin jos jonkun nakosia kaloja ja koralleja. Valitettavasti nahtiin pohjassa myos paljon sellasia tosi allottavia paksuja mustia limapalloja. Sen jalkeen ei kauheesti huvittanu enaa laskea jalkoja pohjaan...Snorklailu oli tosi kivaa, vaikka meidan valineet oli kylla vahan huonot (sen siita kun aina ottaa sen halvimman vaihtoehdon): lasit tuppas huurustumaan, tommin pidike napsahti katki, paulan suukappale taytty vedella ja mulla meni se putki kiinni jos kaansin paata sentinkin johonkin suuntaan. Muutaman kerran meinasin tukehtua kun yhtakkia lakkas ilma kulkemasta...

Keskiviikkona vuokrattiin Tommin kanssa kanootti ja paatettin meloa saaren ympari, kun se on kuitenkin vaan sellanen 21 km2 iso. Taytyy sanoa, etta matka oli kylla vahan liian pitka, sellasen 5,5h saatiin meloa ennen kun paastiin takasin meidan rannalle. Mutta oli se kylla silti ihan mukavaa, kun aurinko paisto eika ollu mitenkaan kovin aaltosta. Illalla ei sitten kauheesti kylla enaa jaksanu. Ja kun seuraavaks aamuks oltiin varattu snorklausretki, niin eipa sita kauheesti tarvinnutkaan jaksaa.

Oltiin alunperin varattu se snorklausretki pikkuveneelle (yllattaen se halvempi vaihtoehto), mutta ilmeisesti sinne ei olis tullut ketaan muuta, koska aamulla meidat siirrettiin isompaan veneeseen. Eka snorklauspaikka oli Shark Bay ja opas selitti etta tuolla missa naatte pari snorklaajaa niin suunnilleen siella se hai on. Uitiin sitten kuuliaisesti sinne ja mietittiin etta etitaankohan me jotain hain mallista kivea vai korallia vai mita..sukelleltiin siina edes takasin kyselemassa toisiltamme etta, jokos joku olis loytanyt sen. Paatin just luopua toivosta, kun nain Tommin uivan sen meidan oppaan kanssa ohi ja osottelevan etta tuu perassa. Uitiin aika kauas ja mietin etta ei se kylla ihan siina kohdin sitten ollu mihin opas oli osotellu. Mutta eipa ihme, koska kyseessa ei ollutkaan mikaan kivi vaan ihan ihka oikeita haita. Oli aika jannaa varsinkin kun ei ekaks yhtaan tienny etta siella on sellasia! Ei ne mitaan elokuvista tutun kokosia ollut, mutta isoimmat oli kuitenkin toistametria. Ja niita oli paljon. Nain varmaan parhaimmillaan kerralla 6 tai 7. Kylla vahan sydan tyktytti kun muutamakin sellanen otus uiskelnteli suoraan alapuolella, on ne jotenkin kaamivia kun ne on niin hiljasia ja kuitenkin niin isoja ja nopeita. Eihan ne turisteja sinne veis, jos ne ois kovin hyokkailevaa sorttia, mutta kylla ma silti vahan odotin, etta koska sellanen purasee palan irti mun kyljesta =P...ihan lopuks nahtiin Paulan kanssa jotain melkein viela pelottavampaa (tai ainakin allompaa). Nimittain sellanen koripallon kokonen meduusa. Yok. Se ui ihan pinnassa eika sita todellakaan ois nahny ilman niita snorklauslaseja. Sen jalkeen pelkasin meduusoja entistakin enemman.



Meidan toisella snorklauspisteelle ei sitten enaa ollut haita tai mitaan muutakaan sydamentykytysta aiheuttavaa. Sen sijaan oli paljon tosi tosi kauniita korellaja ja vahan kaiken varisia kaloja. Oli tosi hienot maisemat. Ja juu, oli siella sittenkin sellasia pitkanokkasia kaloja, jotka on vahan karmivia, kun ne ui ihan pinnassa ja se niiden nokka nayttaa tosi teravalta! Ei hirveesti ois huvittanu tormata sellaseenkaan..Onko kaloilla muuten nokka vai nena vai mika? Tommin mielesta kuulemma karsa...Nojoo. Kolmas pysahdyspaikka oli sellanen missa saatiin uiskennella sellasten kivien valissa. Se oli tosi hauskaa kun paasi kurkkimaan niiden kivien valista. Ja taallakin oli paljon kauniita kaloja ja koralleja. Neljas pysahdyspaikka sen sijaan oli vahan blaah. Siella ei oikeen ollu mitaan uutta enaa eika mitaan erityisen kaunista nahtavaa. Lounas oli kylla oikeen herkullinen ja tayttava, etta kylla sekin pysahdys kannatti.

Viimiseks pysattiin viela sellasella laheisella saarelle, jonne makso etta sinne paasi. Tommi ei halunnu maksaa, joten se jai laiturille istumaan, mutta me paatettiin Paulan kanssa menna sisaan. Se oli kylla melkonen paratiisi saari. Ihan valkosta hiekkaa ja sellanen turkoosin sininen meri. Ainoo vika oli etta sinne oli ahtautunu noin miljoona turistia. Saatiin pikkasen taiteilla etta saatiin toisistamme valkokuvia ilman muita ihmisia. Toisella puolella sita saarta oli ihan rannassa tosi paljon kaikkia varikkaita kaloja. Ja kun ihmiset viela sai ruokkia niita, niin niita oli siella ihan laumoittain. Ainoo vika rannassa oli se, etta virtaus oli niin kova etta ei siella kauheesti voinu snorklata kun tuppas ajelehtimaan merellepain. Ja oli tosi raskasta uida takasin..

Tahan valiin voisin kertoa meidan ihanan bungalowin huonosta puolesta. Kuten lonely planet kivasti kertoo niin sielta on vaan noin 10 minuutin kavelymatka sinne paarannalle, josta loytyy kauppaa, ravintolaa yms. Ainoo ongelma on etta siita kymmenesta minuutista ensimmaisen muutaman minuutin sai rampia pusikossa (oikastiin siita suoraan meidan bungalowin takaa, koska kaveleminen tiella sielta respan kautta kiersi ihan hirveesti) ylamakeen. Ensin rammittiin viela tosi vaikeesta ja jyrkasta kohtaa ennen kun tajuttiin, etta jos kierretaan muutama metri niin paastaan edes vahan helpompi kulkusta polkua. Pusikon jalkeen seuraavat minuutin sai sitten kiiveta jyrkkaa ylamakea ja tan jalkeen loppumatka oli jyrkkaa alamakea. Ja hiekkatiella lapsyjen kanssa ei oo kiva menna alamakeen..ja taksin tullessa tietty sama juttu, mutta yla- ja alamaet oli toisinpain. Oltiin aina ihan hikisia kun tultiin takasin. Sitten keksittiin etta sinne paarannalle paasii nopeemmin kun menee vedenkautta. Eka kerralla sita vetta oli niin, etta shortsit ei edes kastunu, mutta sitten muilla kerroilla oli aika paljon syvempaa. Mutta oli se silti kivempi uida siella meressa kun uida omassa hiessaan. Eipa silla, jos sita meidan oikopolkua kiivetessa naarmutettiin jalkapohjaa ja saarta heiniin, niin kylla siella meressakin saatiin jalat naarmuille kivista ja koralleista...

Vika paiva Koh Taolla oli aikalailla vaan hengailua. Kaytiin pelaamassa era minigolfia ja kelluskeltiin uimapatjoilla ja lojuttiin riippukeinuissa rannalla. Eipa hullumpi tapa viettaa viimesta rantapaivaa.





Seuraavana aamuna otettiin taksi ihan keskustaan ja sielta sitten lautta\bussi yhdistelma kohti Bangkokia. Bangkokiin saavuttiin sunnuntai aamuna joskus viiden aikaan. Suunnattiin Khao San roadille, joka tietty on ihan tuttu meidan edelliselta visiitilta. Hostellin loytamiseen meni pieni ikuisuus kun kaikki paikat oli siihen aikaan joko kiinni tai sitten taynna. Lopulta loydettiin sopivan hintanen huone yhdelta poikkikadulta. Suunnattiin saman tien kohti Aasian isoimpia viikonloppu markkinoita. Hostellin respan tati pysaytti meille taksin ja viela opasti kuskin etta minne ollaan menossa. Tayden palvelun paikka siis. Markkinat oli kylla just niin isot kun odotinkin. Oltiin siella niin aikasin etta ihan aamu saatiin kierrella siella rauhassa, mutta puolenpaivan aikaan paikka alko olla ihan taynna. Hukattiin Paula siihen ihmismassaan ja loytaminen oli ihan mahdotonta. Seitseman tunnin shoppailun jalkeen alko olla kaikki tarvittavat ostokset kasassa ja vasy painaa jalkoja, joten otettiin Tuktuk takasin Khao Sanille. Paulakin oli onneks loytany tiensa takasin...

Illalla ei kauheesti enaa jaksanu, kun shoppailu vei kaiken energian, joten mentiin parturiin. Loydettiin vahan matkan paasta tosi halpa parturi ja ilta meni kivasti siina kun varjattiin ja leikattiin hiuksemme. Seuraavana aamuna sitten suunnattiin tutustumaan yhteen temppeliin. Meilla oli kaks vaihtoehtia ja paadyttiin sinne halvempaan. Paikan paalla selvis, etta ei me sinne toiseen oltas lapsyt jalassa vissiin edes paasty. Joten onneks ei haluttukkaan paasty =D..temppelista loyty 56metrinen makaava buddhapatsas. Ja sen ymparilta paatahuimaava maara pakettimatka turisteja. Nahtiin jopa yks aurinkomatkojen ryhmakin. Muuten temppeli oli ihan ok, mutta jotenkin niita on tullut nahtya niin kauheen paljon, ettei siihen ihan hirveesti jaksanu keskittya.

Temppelin jalkeen suuntana oli Bangkokin suuret ostoskeskukset. Tuktu olis maksanu ihan liikaa, joten selvitettiin tiemme sinne paikallisbussilla. Saatiin vielapa sellanen versio, josta loyty oikeen ilmastointi. Kauppakeskukset oli ihan mielettoman isoja, mutta valitettavasti niiden hintataso ei oikeen sopinu meille. Tommi olis halunnu ostaa Lamborghinin, mutta se oli valitettavasti jo myyty. Onneks. En olis niin rumaa autoa halunnutkaan Suomeen vieda. Aikamme kierreltyamme paadyttiin leffaan kattomaan My Bloody Valentine 3D-versiona. Oli aikas hieno kun saatiin sellaset lasit ja kaikkee.



Leffan jalkeen seuras paivan ehdoton kohokohta, kun kaytiin Hard Rock Cafessa syomassa. Oli kylla hyvaa ruokaa, eika edes ihan niin kallista kun odotin. Illalla viela kiertelya ja ihmisten arvostelua Khao Sanilla ja sitten oli viiminen ilta taalla ohi..paitsi etta rinkat piti viela pakata. Yllattain sain kaiken tavaran mahtumaan rinkkaani pelottavan hyvin. Luultavasti kun nyt meen tonne huoneeseen tekemaan viela lopputarkastuksen, niin loydan sangynalta ison pinon unohtunatta tavaraa tai jotain...

Mutta taalla tosiaan vetelee taa reissu viimisiaan. Muutaman tunnin paasta suunnataan kohti lentokenttaa (toivottavasti ei vallattua sellasta) ja liidellaan takasin Eurooppaan. Siela on viela jaljella muutama paiva Pariisissa ennen kun pitaa ihan oikeesti palata kylmaan koto Suomeen. Saa muuten nahda miten selvian pariisista mun vaatevarannoilla. Paula lupas onneks lainata tuulitakin ja sukkia. Mutta Pariisista ja sen kommelluksista luvassa lisaa myohemmin...kun ne on ehditty kokea =)

Thailand, osa 1

Hupsan. On taas pikkasen paassyt tota aikaa vierahtamaan edellisesta paivityksesta...mutta laitetaan osa syysta sille, etta ollaan vietetty aikaa paikoissa joissa netti maksaa 4 euroa tunnilta. Ei ihan hirveen kauaa oo tehnyt mieli viettaa koneenaarella. Tollanen hinta toimis Suomessakin varmaan ihan hyvana vierotuksena, jos se ois esim. aina muutaman paivan kuussa...

Mutta ennen kun eksyn aiheesta ihan kokonaan, niin palataanpa ajassa taaksepain muutama viikko...viimeks oltiin siis lahdossa Vietianesta Thaimaan puolelle. Matka Thaimaan rajalle, ja itseasiassa ihan Bangkokiin asti, suju ilman ongelmia. Paastiin rajan yli ja ehdittiin ajoissa junaan ja juna vielapa lahti ajallaan. Luulisin etta se myos oli ihan ajallaan perilla, ei tosin kukaan ihan tarkkaan muistettu millon sen piti perilla olla, mutta kuitenkin...

Bangkokissa ensimmainen tehtava oli tuttuun tapaan metsastaa sopiva hostelli. Oli vahan ongelmia loytaa kahta huonetta samasta hostellista, joten paadyttiin sitten kahteen eri hostelliin. Siis ja mina ja Tommi yhteen, Aled ja Paula toiseen. Ettei tuu epaselvyyksia siita kuka nukku kenenkin kanssa ;)...hostellin metsastyksen jalkeen kaytiin aamupalalla ja sen jalkeen suunnattiin ostoskeskukseen, joka Carolinen kuvailun mukaan oli "terrible big". Vahan siina ihmeteltiin kun paadyttiin mestaan, joka oli suunnilleen Porin Sokkarin kokonen. Siina oli vaan nelja saalittavaa kerrostakin. Oltiin just lahdossa pois, kun Aled bongas jonkun tuttunsa, joka kerto etta lisaa niiden tuttuja on keilaamassa seiskakerroksessa. Etta jaahas. Ja uusi yritys. Ja niinpa vaan kavi ilmi, etta se paikka ihan oikeesti oli aika mielettoman kokonen. Loyty tosiaan leffateatteria, keilahallia, food courtia ja ties mita kaikkea muuta. Piti vaan osata etsia =D

Hengailtiin hetki Aledin kavereiden kanssa ennen kun suunnattiin takasin keskustaan kaymaan suihkussa yms ennen illan suurta kohokohtaa: Wales-Skotlanti Rugby ottelua. Wuhuu! Ensin kaytiin jengilla syomassa ja vahan aloteltiin 7elevenin halvoilla kaljoilla ja sitten suunnattiin baariin, jossa taa ottelu naytettiin. En tosiaan oo ikina ennen kattonu Rugbya, joten oli se ihan mielenkiintosta. En silti usko etta alan sita ihan kauheen tarkasti seurata, vaikka Aled lupaskin etta saan kannattaa Walesia, kun ei Suomea siella kauheesti nay...no ilta oli tosi kiva. Istuskeltiin ensin baarissa ja sitten toisessa baarissa ja niin edelleen. Oltiin hereille aivan uskomattoman myohalle ja sitten paatettiin Tommin kanssa etta voitas viela menna ihan NightClubiin tanssimaan. Mutta kun paastiin sinne asti niin ne jo laitto ovia lukkoon. Etta se siita. Kun kerrankin oltas jaksettu...

Seuraavana aamuna meidan oli tarkotus lahtea etelaan ja Paulan ja Aledin menna Carolinen kylaan. Paatettiin sitten Tommin kanssa kuitenkin, etta mekin kaydaan siella kylassa ennen kun suunnataan kohti etelan aurinkoa. Kirjauduttiin aamulla ulos ja venailtiin Aledia ja Paulaa, jotka olikin paattany jaada viela Bangkokiin ja lahtea kylaan vasta seuraavana paivana. No, niin siis teimme mekin. Ensimmaisena piti etsia tietty sitten uus hostelli. Sitten suunnattiin taas sinne jattisuurelle ostoskeskukselle. Kaytiin syomassa kivassa FoodCourtissa ja sen jalkeen leffassa kattomassa Underworld 3. En luultavasti (tai no, en varmasti) ois ikina menny kyseista patkaa Suomessa katsomaan, ei pelkastaan siks etta se ei ollu ihan mun tyylinen, vaan lahinna siks etta siina oli ihmissusia...mutta taytyy sanoa etta se oli kylla loistava. Suosittelen kaikille. Tosin kandee ehka alottaa ykkosesta ja kakkosesta ;)...

Illalla suunnattiin sitten taas vahan ulkoilemaan. Otettiin taksi kohti jotain paikkaa, missa piti voida laulaa karaokea. No, taalla sattu oleen pyhapaiva kun oli Buddhan synttarit tms., niin kaikki mestat oli kiinni. Lopulta mein taksikuski kuitenkin loysi paikan, joka oli auki ja mentiin sinne. Se ois voinu olla tosi kivaa, mutta ei ollut. Meidan seurueessa jengi nimittain halus laulaa ihan ihme biiseja ja hyppi kaikkien hyvien yli. En varmaan tuntenu illan biiseista kun kaks tai kolme. Karaoken jalkeen oli aika vasy, joten suunnattiin sitten Tommin kanssa nukkumaan, kun ensin sovittiin et nahdaan Paula ja Aled seuraavana aamuna 11 et lahdetaan sinne Carolinen kylaan..

Seuraavana aamuna sitten oltiin taas 11 valmiina. Ja niin oli Paulakin. Mutta yksi vaan uupu joukostamme. Ei Aled ihan kauheesti myohastynyt...sellasen 3h vaan. Eihan tuo nyt oo paljon mitaan. Noh, lopulta se Aled sitten ilmesty paikalle ja paastiin matkaan. Ehdittiin viela yhteen junaankin, joten ei hatia. Oltiin kuitenkin Ayuthayassa sen verran myohaan, etta siirrettiin visiitti Carolinen "koti"kylaan seuraavaan paivaan ja vietettiin sen sijaan erittain mukava ilta tassa vanhassa paakaupungissa. Mita nyt fiksuina istuttiin pimeen jarven rannalla katselemassa maisemaa (eli pimeytta). Ja siina muutamassa minuutissa kaikki Thaimaan moskiitot ehti hyokata mun jalkojen kimppuun...illalla loydettiin tosi kiva jazz kahvila (ilman moskiittoja) ja vietettiin siela monta mukavaa tuntia pelaillen korttia ja syoden ja juoden hyvin.



Aamulla sitten otettiin vihdoin suunnaks Carolinen kyla, Tharua. Juna oli myohassa, mutta eipa tuo odottelu onneks nain lomalla hirveesti haittaa. Caroline haki meidat "isansa" kanssa ja mentiin niille kotiin syomaan hyva nuudeli lounas. Sen jalkeen kaytiin vierailulla ala-asteella, jossa oli tosi kivaa ja tosi paljon sulosia lapsia. Sen jalkeen kaytiin siina ylaasteella, jossa Caroline opetti sillon kun se oli sen vuodfen toissa Thaimaassa. Siella ei ollu yhtaan niin kivaa..mita nyt oli tosi julkkis olo kun kaikki tuijotti halus heiluttaa meille =D.



Koululta ajettiin Carolinen kaverien ja sen "isan" ja "aidin" kanssa takasin Ayuthayaan, jossa ne tarjos meille lounaan. Joka oli aivan hirvea. En oo tan matkan aikana kertaakaan maistanu mitaan niin pahaa. En edes Koreassa. Ainoo lohdutus on etten joutunu siita ite mitaan maksamaan. Ja se etta Tommi uhrautu ja soi mun ruuasta varmaan yli puolet =P...illalla kaytiin viela laulamassa karaokea. Kaikin puolin visiitti sinne kylaan oli tosi kiva. Paasi vahan nakemaan oikeeta Thaimaalaista elamaa ja oikeita Thaimaalaisia ihmisia =P

Seuraavana paivana Caroline tuli junalla Ayuthayaan...tamakin juna oli myohassa. Noin kolme tai nelja tuntia. Ei silla, eipa se haitannu. Me saatiin nukkua pidempaan ja syoda rauhassa aamupalakin viela. Kaytiin sitten vahan kattelemassa temppeleita ja kaupunkia ennen kun hypattiin junaan, joka vei meidat takasin Bangkokiin. Taa juna oli lahteissaan vaan noin 1h myohassa.





Bangkokissa piti sitten selvittaa etta miten paastas bussilla Krabille. Ei ihan helppo homma. Me jaatiin Paulan kanssa vahtimaan rinkkoja nurkan taakse, kun pojat koitti jarkata meille halpaa kyytia bussiasemalle. Ideana siis etta saatas halvempi kyyti kun ei oltas ihan kuoleman vasyneita ja hikisia meidan rinkkojen alle...no, odotettiin pieni ikuisuus ja lopulta pojat tuli kertomaan etta ei paasta sinne bussiasemalle ja etta kaikki bussit on muutenkin taynna ja etta pitaa ottaa juna Surat Thaniin ja sielta sitten aamulla bussi Krabille. Noh, mikas siina sitten. Junan piti lahtea 19.30 ja olla perilla 06.35...Juna lahti joskus kymmenen aikaan ja saavuttiin Surat Thaniin noin kello 12. Tehtiin sulassa yhteisymmarryksessa paatos etta Thaimaassa ei enaa matkusteta junalla muuten kun ihan taydellisessa hatatilanteessa..sen verran oli tuskastuttava se matka.

Surat Thanissa Aled tajus etta silla ei oo enaa rahaa jatkaa, joten se palas sitten Bangkokiin kun me muut jatkettiin bussilla kohti Krabia. Bussi oli ihan tupaten taynna turisteja ja paikallisia koululaisia (joita pudoteltiin pitkin matkaa onneks pois). Illalla onneks alyttiin ottaa tuktuk asemalta hostellille, olis ollut pikkasen pitka matka taivaltaa rinkkaselassa. Krabi ei oikeen kauheesti sytyttany, joten seuraavana aamuna lahdettiin pikkubussilla kohti Koh Lanta (saari vahan matkan paassa Krabista). Bussissa oli Suomalainen perhe, joten ei voitu ihan hirveesti keskustella, kun nehan ois ymmartany meita =P..meilla on tosiaan sellanen ehka hieman omituinen tapa, etta jos kuullaan jonkun puhuvan Suomea niin vaietaan saman tien niin pitkaks aikaa etta ne on kuulomatkan ulkopuolella. Koska oishan se nyt ihan kamalaa, jos joku huomais et mekin ollaan Suomesta =D

Minivan jatti meidat johonkin tien varteen, josta alko ehka yks matkan tuskasimmista majapaikan metsastyksista. Oli kuumaa, oli polysta eika ollut karttaa tai mitaan kasitysta etta millasessa mestassa ollaan. Ei kiva. Kaikenlisaks kaikki rannan bungalow alueet oli aidattu niin, etta joka kulmasta tormas umpikujaan ja aina kun siirty paikasta toiseen joutu tekeen ihan kauheita lenkkeja..lopulta loydettiin tosi halpa huone. Ei ihan saatu bungalowia, vaan sellanen isoa varastoa muistuttava tila, joka oli jaettua kolmeks huoneeks. Hirveesti tilaa, mutta ei se nyt kylla kauheen kodikas ollut. Mutta hinta oli varsin kohtuullinen, joten ei valittamista. Bungalowien parvekkeita kylla kadehdittiin seuraavan kolme paivaa, se taytyy myontaa...

Eka ilta Koh Lantalla vietettiin rannalla ja kaytiin sitten illalla viela rannalla syomassa. Oli tosi kallista ja tosi tosi hiljasta. Yleensakin Koh Lanta ei ollut sellanen turistirysa kun odotin. Meidan rannan piti olla se suosituin, mutta ei siella kylla hirveesti jengia ollut...keskustassa sitten vahan enemma. Muista turisteista 99.9% oli ruotsalaisia perheita ja vanhempaa vakea. Jos laitto silmat kiinni ja kuunteli, niin saatto helposti kuvitella olevansa ruotsissa. Tokana aamuna kaytiin koko vartalo kuorinnassa, joka sisalsi myos pienimuotosen hieronnan. Oli kylla tosi tosi ihanaa! Sitten vietettiin fiksuina loppupaiva rannalla ilman etta muistettiin lisailla rasvaa. Illalla sitten yhdelta jos toiseltakin loyty lievia palovammoja...

Rannan jalkeen saatiin paahamme kavella keskustaan. 5km voi tuntua yllattavan pitkalta matkalta kun sen taittaa hirveessa helteessa ja polyssa liian vahin vesivaroin...mutta kesken ei voinut luovuttaa ja kylla me lopulta se keskusta sielta loydettiin. Shoppailujen ja ruokailujen jalkeen alettiin hommailla tuktuk kyytia takasin. Hinnat oli ihan alyttomia, joten lopulta ilmotettiin etta kylla me voidaan kavelle takasin, kaveltiin me tannekin. Siihen TukTuk kuski totes vaan nauraen etta "jees, jees, i sae you. not everyone like you". Ikava kylla ei, muuten niille ei tulis mieleenkaan pyytaa moisia hintoja. Kun oltiin marssittu keskustasta eteenpain noin kolme metria, niin yks lava-auto oli tyhjana menossa oikeeseen suuntaan ja otti meidat kyytiin meille sopivalla hinnalla. Ihan kiva, vahan jai ehka traumoja siita paivan helteisesta kavelysta..

Seuraava aamupaiva viettiin rannalla aurinkovarjojen alla suojelemassa ihoamme. Illalla mentiin taas keskustaan, talla kertaa fiksuina otettiin tuktuk myos sinne pain. Saatiin se taas ihan sopivalla hinnalla, kun mentiin sellasen hauskan kuskin kyytiin, jolla oli mukana jo englantilainen mies. Luultiin etta se mieskin oli matkalla keskustaan, mutta ilmeisesti se oli vaan huviajelulla, koska kun me noustiin pois niin ne teki sen tuktuk kuskin kanssa uukkarin ja lahti kaahailemaan takasin pain. Keskusta ei ollut edellisesta paivasta muuttunu. Ja illalla saatiin taas halpa tuktuk takasinpain...kylla me osataan =P

Seuraavana aamuna otettiin sitten Hatyai ja Malesian raja.Tassa valissa tuli muuten mieleen, etta en muista kerroinko teille edellisessa blogissa siita, etta meille tosiaan tuli ongelmia Thaimaan viisumin kanssa. Viime marraskuusta 30paivan viisumin on nimittain saanu vaan jos tulee maahan lentaen. Maarajalta viisumin saa vaan 15 paivaks. Taa tietty selvis meille vasta vahan liian myohaan, joten meidan Thaimaassa olo ajasta tuli vakasin tota 15 paivaa pidempi. Ja visan pidennys ois maksanu ihan jarjettoman paljon...joten ainooks "jarkevaks" vaihtoehdoks jai sitten kayda kaantymassa Malesian puoella...

Meidan pick up oli sellasen puol tuntia myohassa ja ehdittiin jo panikoida etta myohastytaan meidan oikeesta bussista...mutta lopulta sitten selvis etta se meidan pick up oli se meidan "oikee" bussi ja me vaan satuttiin olemaan ne jotka haettiin vikoina. Yhden vaihdon jalkeen paastiin sitten parille Hatyaihin ihan hyvissa ajoin. Hypattiin siella sitten halpaan paikallisbussiin. Virhe. Matkaa rajalle oli noin 50km ja siihen meni sellanen 3h...autossa oli kuuma ja se oli taas joku koulubussi eli ihan tupan taynna. Rinkkojakaan ei saatu muaalle kun jalkoihin, joten piti istua kirjaimellisesti polvet suussa. Jippii.

Lopulta kuitenkin paastiin rajalle ja siella ihan onmgelmitta kaveltiin rajan yli molempiin suuntiin. Mita nyt takasin tullessa Tommin leimat oli vahan hukassa...ihan kiva paikka tuo Malesia edelleen, vaikka vietettiinkin siella talla kertaa n. 10 minuuttia. Nyt oon sitten muuten kolmatta kertaa Thaimaassa puolenvuoden sisalla, joten en paase tanne seuraavaan puoleen vuoteen. Harmillista. Eipa silla etta mulla ois rahaakaan. Tai muutenkaan aikomus ihan heti tulla takasin. Maltan ehka just odottaa sen puol vuotta =D

Ei oikeen tiedetty etta milla muulla pastas takasin kun silla kurjalla paikallisbussilla, joten rajaylitysten jalkeen ei auttanu muu kun raahautua takasin sinne bussipysakille...

Mutta hei, nyt talta tytolta loppu talta eraa energia. Eika viiti tata viimista iltaa ihan kokonaan tassa kokkia. Joten totean tassa vaiheessa etta to be continued...koitan jatkaa mahdollisimman pian. Ja lisailla taas niita kuviakin =P...

Sillipurkkeja ja traktorin sisakumeja

Sillipurkkiinpa tosiaan....oltiin siella veneessa sellanen 1,5h ennen kun sen piti lahtea, etta saatas hyvat paikat. Vahan meni vaan ohi se, etta mita eroa niilla paikoilla oli kun kaikki tuolit oli sellasia heiluvia kahdenistuttavia puupenkkeja mallia Ville 5v. Siina vaiheessa kun sen piti lahtea niin kaikki paikat alko olla taynna, mutta mitaan ei tapahtanu. Seuraavaks rannalle ilmesty noin 3 bussilastillista ihmisia, joita ihan tosissaan alettiin ahtaa siihen meidan veneeseen. Muutenkin ahtaat kaytavat taytettiin sellasilla muovituoleilla ja jengia lappo sisaan viela ikuisuus sen jalkeen kun ajateltiin, etta siihen veneeseen ei tosiaan enaa mahdu ketaan.



No, jossain vaiheessa matkaa pysahdyttiin jonkun kylan eteen. Kai se oli olevinaan sellanen kaikilta bussimatkoilta tuttu lounastauko, ainakin meidan muutenkin ahtaaseen veneeseen tunki viela sellanen kymmenkunta lasta myymaan limpparia ja sipsia. Onneks siella pysakilla sattu samaan aikaan olemaan toinen, huomattavasti tyhjempi, vene, jonne osa jengista siirty. Eipa meilla sen jalkeenkaan mitenkaan suunnattomasti tilaa ollut, mutta ainakin mahtu vetamaan henkea pitkasta aikaa..

Aijuu, tahan valiin on pakko kertoa viela sellasesta puolalaisesta miehesta joka nahtiin satamassa ennen lahtoa. Me kirjotettiin ekoina nimemme ja kansalaisuutemme sellaseen matkustajalistaan ja se oli siina heti meidan jalkeen. Vahan ajan paasta se tuli meille sillein etta "ai te ootte suomesta". Kun me taa myonnettiin, niin se jatko ihan innoissaan etta han on ite kotosin puolasta, itameri ja sillee...just sillee. Vahan aikaa oltiin siina etta okei, pitasko kokea suurtakin yhteenkuuluvaisuutta. Mutta varmaan se oli vaan tosi yksinainen tai jotain, kun naytti matkustavan ihan vaan pyoransa kanssa...

Illalla saavuttiin sitten Pak Beng nimiseen kylaan. Kyla koostu periaatteessa yhdesta kadusta, jonka varrella oli kymmenkunta ravintolaa ja guesthousea. Kummallista oli vaan se etta kun sinne kutienkin purkaantu se koko laivalastillinen jengia (joka siella laivalla joi olutta ja oli varsin biletunnelmissa), niin noin viiden minuutin paasta siella oli ihan hiljasta eika ketaan enaa nakyny koko iltana missaan...illalla syotiin hyvaa kalaa ravintolassa, jossa tarjoilija kovasti hosu sinne joelle pain ja selitti etta "mekong view, mekong view". Ihan kiva nakoaka siella pimeyden kesekella varmaan oli joo..illalla kun mentiin huoneeseen ja aateltiin lukea hetki ennen nukkumaan menoa niin eikos koko kyllasta katkennu sahkot siina 22.30. No, olihan se muutenkin jo ainakin tunnin yli meidan nukkumaan meno ajan..Naapurin kukon sisainen kello oli ilmeisesti hiukan vaarassa ajassa, koska se alotti kiekumisen joskus kahden aikaan yolla. Ja voin kertoa etta aika monta tuntia sita jouduttiin kuuntelemaan ennen ku aurinko alko nousta...

Unohdettiin laivasta kysya etta mihin aikaan matka jatkuu aamulla, joten noustiin sitten vaan kohtalaisen ajoissa ja painettiin satamaan. Talla kertaa siella oli kaks vahan pienempaa venetta, joihin porukka jaettiin. Ihan yhta tayteen ne silti tuli, joten tamakin paiva vietettiin kovalla penkille polvet suussa. Oi sita jokimatkailun ihanuutta. Maisemat oli kylla kivoja ja saavuttiin Luang Prabangiin ihan kohtalaisen ajoissa. Melkonen jarkytys oli kun selvis etta Luang Prabangissa guesthousejen hinnat oli vuodessa noussut sellasen 400%! Ihan tovi meni kun kuljettiin epatoivosina ympari kaupunkia ja koitettiin loytaa joku siedettavan hintanen huone, normi hinnat oli jotain 25-40$ yolta. Etta huhuh. Mutta kylla siella ihan kiitettavasti naky sellasia keski-ikasia ja sen ylittaneita rikkaita eurooppalaisia, joille sellanen hinta ei varmaankaan oo yhtaan mitaan...

Kaupunkina Luang Prabang oli tosi mukava, ehka mukavin tahanasti. Turisteja siella kylla oli aika paljon (ja nimenomaan niita vanhempia), mutta silti se ei ollut viela ihan kokonaan rajahtany kasiin...muutaman vuoden paasta meininki on varmaan taas ihan toinen. Eka ilta vaan kappailtiin ympariinsa ennen iltaruokaa ja nukkumaan menoa. Seuraavana aamuna vuokrattiin pyorat ja poljesketltiin ympari kaupunkia ja sen lahiseutuja. Kaytiin jossain kivassa kasityolaiskylassa ja nahtiin monen monta kivaa temppelia. Lonely Planetin suosittelema market tosin oli pienoinen pettymys, mutta muuten oli kylla tosi kiva mesta.

Tokana paivana lahdettiin mekongille melomaan. Meidan seurueeseen kuulu meidan kolmen lisaks kolme argentiinalaista sisarusta. Melottiin sellasilla kahden hengen vempaimille, joista en oikeen osaa sanao oliko ne kanootteja vai kajaakkeja vai kentien jotain niiden risteytyksia. Alkumatkasta melottiin muutamasta koskestakin (tai sellasesta virtauspaikasta) ja se oli aika mageeta. Ei edes kaaduttu kertaakaan. Lounaan jalkeen loppumatka meni sitten rauhallisemmilla vesilla ja meininki oli varsin rentoa. Valilla vaan pysahdyttiin pulahtelemaan veteen ja ottamaan aurinkoa...

Seuraavana aamuna kello oli herattamassa 06.00 (eipa silla etta sita ois tarvittu, oltiinhan me toki hereilla jo ennen sita..)etta ehdittiin 06.30 kadun varteen katsomaan munkkien ruokintaa. Munkit siis kulkee siella kaduilla sellasina saattueina ja paikalliset antaa niille almuina sticky riisia.



Ihan kivan nakonen juttu, mutta muut turistit tuppas taas vaihteeks kaymaan vahan hermoille kun pomppi siella ja taalla ja piti kovaa metelia. Aamupalan jalkeen oltas kayty viela kattomassa yks valokuvanayttely, mutta tietysti nailla on just tiistai se paiva kun pidetaan museot yms. suljettuina, joten se jai sitten valiin.

Otettiin tuktuk linja-autoasemalle ja jouduttiin odottelemaan meidan bussin lahtoa vaan sellanen pari tuntia. Heti alkumatkasta selvis etta miten siihen n. 350km matkaan Vang Vieng:iin voi menna yli 6h. Tiet oli ihan pikkasen mutkasia ja makisia. Valilla sai pitaa penkista kiinni ettei olis tipahtanut. Ja tottakai taas pidettiin sellanen puolentunnin ruokatauko...talla kertaa viela tosi tyhmasti noin tuntia ennen kun tultiin perille. Mutta toisaalta se bussi kylla jatko Vietianeen asti, etta ehkapa se ei sinne menijoille ollut ihan niin tyhma vali syoda...

Vang Vieng ei oikeen sytyttany meista ketaan. Kauheesti turisteja (talla kertaa tosin nuoria), ravintoloita ja jotain ravintolan ja leffateatterin risteytyksia, joissa jengi istu kattomassa simpsoneita ja frendeja. Eka iltana ei juurikaan ehditty tekemaan mitaan, eipa silla etta siina kaupungissa ois paljon tekemista ollutkaan. Seuraavana aamuna vuorossa oli sitten tubeilu, jonka takia tahan kaupunkiin ylipaansa pysahdyttiin. Aamulla taivas oli tietty pilvessa ja ehdittiin jo kirota, etta onko just meidan tuuria saada kyseiseks paivaks sateinen saa. Onneks siina vaiheessa kun saatiin vuokrattua ne traktorin sisakumit ja jarjestettya ittemme tuktukilla joen ylajuoksulle, niin aurinko paisto ja taydelta teralta.

Tubeilu alotettiin baarista, jossa jengi istuskeli juomassa olutta sun muuta. Koska kukaan muu ei nayttanyt viela liikkuvan mihinkaan, niin mekin sitten jaatiin siihen hengailemaan. Siina oli sellanen kiva tarzan hommeli, jossa kiivettiin puuhun rakennetulle tasanteelle ja laskettiin sitten sellasen koyden kanssa veteen. Tommi ja Paula meni ensin kokeilemaan ja kun se oli niiin kivaa, niin pitihan munkin sitten. Ihan tosi kivaa se kylla olikin, siihen asti etta jotenkin jossain kohdin loukkasin selkani. Hyva etten hukkunu kun koitin uida rantaan siina virtaavassa vedessa, kun tuntu silta etta selkaranka suunnilleen katkes. No, ei sitten onneks ollu katkennu (kai). Ei ihan heti huvittanu lahtea istumaan sinne renkaaseen, joten meidan oli sitten "pakko" kanssa ostaa oluet ja istuskella siina auringossa hyva tovi parantelemassa mun selkaa..



Oluiden jalkeen lahdettiin sitten liikkeelle. Baari numero 2 me skipattiin, mutta kolmoseen pysahdyttiin sitten taas. Koitettiin Paulan kanssa selvittaa mita tarkottaa listassa kohta "special drink: fruitshake with whiskey and you can choose every drink you want"...aateltiin etta siina varmaan saa valita joko sen pirtelon tai viskin. Lopputulos oli se etta saatiin valita pirtela ananaksesta tai banaanista, paitsi etta ananas oli just tanaan loppu. Kun sitten pitkan ja hartaan mietinnan jalkeen paadyttiin banaaniin, niin tyyppi heilutteli smirnoff pulloa ja hoki etta "many many"...kun vaan nyolyteltiin niin saatiin sitten sen banaanishaken seuraks jotain viitta tai kuutta eri viskia. Vahan se alkomaholi meinas maistua sielta lapi, mutta hyvaa tuo kuitenkin oli. Hengailtiin siina baarissa vissiin yllattavan kauan, koska kun lopulta lahdettiin taas kellumaan niin aurinko meni aika pian vuorten taa. Oltiin tassa vaiheessa paasty ehka noin 100 metria eteepain siita lahtopisteesta...



Loppumatka oli vahan vahemman mukavaa kun vesialko olla kylmaa eika se aurinko sielta vuortentakaa ihan kauheesti lammittany. Virtaus oli valilla niin pienta etta ei liikuttu mihinkaan jollei melottu koko ajan. Ja kaikenlisaks on vissiin tullu herkuteltua vahan liikaa, koska jaatiin vahan valia kiinni pohjaan =D...tasta huolimatta meno oli ihan rentoa, joten kylla me siella aika monta sataa metria jaksettiin lillua. Lopulta paatettiin kuitenkin lopettaa matka kesken ja menna loppuosa tuktukilla. Ja varsin hyvaan aikaan paatettiinkin, koska renkaat piti palauttaa kuuteen mennessa ja kun noustiin joesta niin kello oli jo 15 vaille. Ehdittiin just ajallaan takasin kapunkiin! Ei kylla ois ikina uskonut etta siina meni koko paiva...kuviteltiin kellon olevan jotain puol viis ehka. Ei ihme ettei se aurinko enaa pahemmin lammittany.

Seuraavana aamuna oli sitten vuorossa bussimatka Vietianeen. Onneks tiet oli vahan vahemman mutkasia kun edellisella reissulla, koska mun selka ei ehka olis kauheesti nauttinu siita heilumisesta. Ah, pitaa taakin kertoa: taitettiin matka bussilla, joka olis kerrankin lahtenyt ajallaan. Paitsi etta ne joutu venailemaan meita sellasen 2 minuuttia kun ostettiin leipaa evaaks =P..

Saavuttiin Vietianeen sopivasti ennen 11 ja lahdettiin metsastamaan hostellia. Myohemmin todettiin, etta onneks oltiin ajoissa: illalla kaikkien hostellien oviin alko ilmestya kyltteja, joissa luki lyhyesti ja ytimekkaasti "full". Uskomatonta kylla me missattiin Vang Viengissa Aled, vaikka se oli siella samaan aikaan ja viela tiedettiin etta se on siella. Sen sijaan Vietianessa (joka nyt kuitenkin on melkolailla isompi kaupunki) tormattiin Carolineen ennen kun edes loydettiin hostelli. Onneks, oltiin just menossa sisaan hostelliin jossa se oli viettany edellisen yon kavereidensa kanssa huoneessa, josta ne oli loytaneet kakkaa sangystansa...jatettiin sitten se hostelli valiin.

Ensimmaisena otettiin tuktuk thaimaan lahetystoon, mutta siella oli niin kauheet jonot etta paatettiin etta saadaan varmaan pidennettya sita viisumia thaimaassakin. Kun kaveltiin takasin niin nahtiin joku paikallinen riemukaari, jonka huipulta oli ihan kivat maisemat koko kaupungin yli aina Thaimaan puolelle asti. Illalla treffattiin Carolina ja Aled, joka kanssa oli jattany Vang Vienin taakseen. Illalla kavin viela Aledin ja Paulan kanssa pelailemassa vahan biljardia.

Eilen kaytiin yhdessa aamiaisella ja sen jalkeen me etittiin Tommin kanssa itellemme huone toisesta hostellista ja Aled muutti Paulan kanssa meidan vanhaan huoneeseen. Tehtiin sellanen tunnin matka Buddha Parkiin katsomaan jonkun pakkomielteisen sedan rakentamia buddha yms. jumala patsaita.



Patsaat oli hienoja ja puisto ihan mukava, mutta siella sattu samaan aikaan olemaan noin tuhat alakoululaista, jotka juoksi ja kirku ja kiipeili niiden patsaiden paalla. Meno oli kun jossain huvipuistossa, joten vissiitti jai melko lyhyeks..illalla kaytiin viela keilailemassa. Paatettiin saastaa kun ei haluttu ostaa kenkia ja keilattiin paljoin jaloin. Enpa juurikaan huomannu mitaan eroa, hyvin se suju nainkin =D

Tana aamuna kaytiin katsastamassa pari temppelia, joista jalkimmaisessa tais olla joku tapahtuma kun siella oli telttoja ja ruokapoytia ja joku munkki puhumassa mikkiin. Vahan oli ulkopuolinen olo, joten luikittiin aika pian tiehemme. Epaselvaks jai oliko kyseessa haat, hautajaiset vai jotkut festarit =P



Kolmelta matka jatkuu kohti thaimaata ensin tuktukilla tai bussilla rajalle ja siita sitten yo junalla bangokiin, jonne saavutaan huomenna aamulla. Sen jalkeen sitten pitaa katella paastaanko suoraan jatkamaan etelaan vai pitaako jaada tappelemaan sen viisumin kanssa..mutta niin tai nain, niin seuraavana kohteena thaimaan rannat. Josko sita vaikka vihdoinkin paasis sinne sukeltamaan...

Muinaisia temppeleita ja kuoppaisia pyorateita...

..eli Angkor Watilla ollaan. Bussimatka Phnom Penhista Siem Reapiin kesti tuttuun tapaan kohtuuttoman kauan, ottaen huomioon matkan pituuden. Ensimmaisen parin tunnin jalkeen piti tietysti pysahtya aamupalalle ja sitten muutaman tunnin jalkeen lounaalle. Ihan mahdotontahan se ois ottaa evasta mukaan, niin etta jaksas istua siella bussissa sen 5h ilman taukoja... muutenkin koko matkan nopeutta oli sen 40km/h:ssa, koska koko ajan saatiin vaistella kuoppia, pyoria tai muita pyorilla liikkuvia harveleita. Kaks onnettomuuttakin ehdittiin matkan aikana todistaa. Tahan mennessa on turhan tutuiksi tulleet myos Kambodzalaiset musiikkivideot, joita bussiessa pyorii nonstoppina...tulee ihan ikava musatv:n mauttomia pyllynkeikutuksia. Yleensa naissa busseissa saa kiskoa paallensa lisavaatetusta, kun ilmastointi on on/off mallia, mutta talla kertaa paastiin istumaan ihan takapenkkiin moottorin paalle: jalkoja ei voinu laskea lattialle ilman, etta sai vahintaan toisen asteen palovammoja ja kuumuus oli muutenkin aika sietamatonta. Loppumatkasta meidan vesi oli kiehunut sen verran kauan, ettei ainakaan enaa tarvinnu bakteereja pelata. Ja onneks oli niita taukoja, niin paastiin ulos paahtavaan aurinkoon vahan vilvottelemaan...

Liikenneruuhkien takia bussilla paasi vaan 6km paahan keskustasta, mutta onneks sinne oli jarjestetty ilmanen minibussi kuljetus. Yllatys vaan oli melkonen, kun koko bussilastillinen jengia matkatavaroineen ei sitten ihan mahtunut siihen yhteen minibussiin. No, onneks saatiin sitten ilmanen tuktuk -kyyti. Yllattain bussifirman yhteydesta loyty myos hostelli, jota meille kovasti kaupattiin. Ja koska paikka oli ihan mukava niin jaatiin sitten talla kertaa sinne.

Ekana iltana Siem Reapissa saatiin suhteellisen halpa tuktuk kyyti temppeleille. Kun kavi matkalla ostamassa 3 paivan lipun (40 usD) alkaen seuraavasta aamusta, niin paasi illalla ilmaseks katteleen auringonlaskua temppelimaelle. Muuten ihan tosi kiva, mutta taivas oli sen verran pilvessa, etta sita aurinkoa naky sielta valista ehka noin kaks minuuttia. Ja kumma kylla muutama muukin ihminen oli saanu saman idean...



Seuraavana aamuna noustiin (taas vaihteeks) aivan alyttoman aikasin ja lahdettiin hostellin aamiaisen jalkeen pyorailemaan temppeleille. Pyoraily taalla sujuu kivasti, koska tiet on tasasia ja polkiessa kay pieni tuulenvire niin ei oo ihan niin suunnattoman kuuma. Ja aurinkoakin siina sivussa saa ihan mukavasti. Paiva kulu siten etta pyorailtiin temppelille, kiipeiltiin siella hetki, jatkettiin seuraavalle temppelille, kiipeiltiin siella hetki, jatkettiin seuraavalla temppelille...no, tajuatte varmaan jo pontin. Alueella on kaks pyoralenkkia ja paatettiin ekana paivana vedella se pidempi eli noin 26km (+ 6km per sivu kaupunkiin). Jotenkin sita odotti etta itse se Angor Wat ois valtavan iso ja muut sitten sellasia pienempia, mutta taytyy kylla sanoa, etta nahtiin heti ekana paivana muutama melko vaikuttava temppeli. Koska oltiin tultu paikalle niin aikasin, niin ei illalla jaksettu odottaa auringonlaskua vaan paatettiin saastaa sen nakeminen seuraavalle paivalle..

Tokana paivana oli sitten vuorossa lyhyempi pyoralenkki (n.16km) temppeleineen. Talla kertaa kaytiin kuuluisalla puutemppelilla, eli silla jonka paalla kasvaa puu, jonka juuret sitten laskeutuu sielta alas sillein kivasti..luettiin etta siella taytyy jonotella et paasee kuvaan sen puun kanssa ja kylla siella hetki pitikin seista odottelemassa vuoroaan. Ei onneks kuitenkaan kovin kauaa, tunsin nyt jo itteni ihan dorkaks kun seison odottamassa etta paasen ottamaan itestani kuvan just siina kohdassa, missa kaikki muutkin tahtoo itsestaan kuvan. Puutemppeli eli Tomb Raider temppeli (jolla on myos joku virallinen nimi) oli muutenkin melko iso ja hieno.



Paatettiin paiva itse Angkor Watille..olihan se temppeleista suurin ja monella muullakin tapaa vaikuttava, mutta jotenkin siella vahan ahdisti se jokapaikassa tungeksivien ihmisten maara. Lisaks sitten kun oli sisalla, niin ei sita kokonaisuutta enaa niin nahnyt...joten taytyy sanoa, etta olkoot vaan paatemppeli, mutta ei se mun suosikeihin asti paase. Illalla kateltiin auringonlaskua Angor Watilla ja kaunista oli kylla.

Kun se aurinko sitten oli laskenu, niin kaikki ihmiset halus tietenkin samaan aikaan takasin kaupunkiin sielta. Vietin hiukan ahdistavia hetkia, kun mun pyorassa ei noi jarrut ihan toimineet ja siella tuppas olemaan vahan ahdasta. Kaiken lisaks valittiin pomppusista teista talla kertaa se kaikkein pomppusin, jonka seurauksena huomasin etta mun pyoranjalka oli pikkasen loysalla ja tipahteli iteksensa alas muutamaan otteeseen. Koita siina sitten olla kaatumatta takaa kaahailevan bussin alle. Ja kun lisataan soppaan viela auto, joka paasti Paulan ja Tommin kiltisti edestansa, mutta paatti mun kohdalla tehda sellasen kiihdytys-jarrutus liikkeen ja melkein tormata muhun, niin oli vahan sydankurkussa kun paastiin hostellilla. Haaveilin matkalla pariinkiin otteeseen pyorailykyparasta...

Vaikka pyoraily oli mukavaa ja yllattavankin kevytta, niin tiet oli kuitenkin tosi kuoppasia ja polysia. Kahden paivan jalkeen alko takapuoli olla sen verran hellana, etta paatettiin vuokrata tuktuk ja suunnata vahan kauempana oleville temppeleille. Nahtiin paivan aikana enaa kaks temppelia ja matkusteltiin silla tuktukilla sellanen pari tuntia. Hassua kylla, ne tiet tuntu myos sielta tuktutkin kyydista kovin kuoppasilta ja polysilta...toisessa tan paivan temppeleista oli kaikki kaiverrukset sailynyt ihan uskomattoman hyvin. Kun Lonely Planet lupaili etta ne tekee vaikutuksen, niin olin vahan epailevalla kannalla etta kuinka hienoja ne nyt muka voi olla. Mutta taytyy sanoa, etta kylla ne oikeesti oli vaikuttavia. Ja siis viela senkin jalkeen kun oli kaks paivaa pyoritty siella temppeleilla..

Angkor Wat oli kylla hieno ja ehdottomasti nakemisen arvonen. Mutta kylla mulle siella kolme paivaa riitti vallan mainiosti (jos rehellisia ollaan niin kakskin olis varmaan riittanyt). En taatusti sais sielta enaa mitaan irti jos hyorisin siella viikon paivat...mutta eipa onneks tarvinnutkaan. Angkor Watin jalkeen alotettiin pitka matka kohti Laosia. Meidan suunnitelmat sinne menemisen suhteen meni uusiks aika moneen kertaan. Ensin oli tarkotus ylittaa raja suoraan Kambodzasta, mutta koska ylityspaikka olis ollut epavirallinen niin viisumin olis tarvinnut olla valmiina. No sattuhan siihen sitten kivasti viikonloppua ja kiinalaista uutta vuotta ja ties mita, niin oltas jouduttu odottelemaan passejamme Siem Reapissa ties kuinka kauan. Sitten aateltiin lentaa, mutta lennot minnepain Laosia tahansa osottautu ihan kohtuuttoman kalliiksi. Vaihtoehdoks jai sitten taittaa matka Thaimaan kautta...

Hypattiin Thaimaan rajalle menevaan bussiin aamulla kasilta (tai no, kasilta sen piti lahtea) ja kaikki kehu etta taa 150km pitka matka taittuu nykyaan nopeesti kun tie on niin hyvassa kunnossa. No, oltiin perilla joskus yhden aikaan...etta kyllahan sita tieta nykyaan ilmeisesti voi kulkea sellasta 30km/h:ssa. Ja alkumatka oli kylla sellasta nykimista ja hyppimista, etta olisin kylla ihan mielenkiinnosta halunnu taittaa matkan sillon kun se tie on ollut huonossa kunnossa...ja tottahan tallakin matkalla piti ehdottomasti pysahtya lounaalle: kaks kertaa, kuinkas muutenkaan.

Lopulta saavuttiin rajalle ja sen ylitys suju kohtalaisen sutjakkaasti. Mutta iloksemme huomattiin etta Thaimaaseen saa maarajalta vaan 14 paivan viisumin..ja tarkotuksena oli Laosin jalkeen olla siella sellanen kolme viikkoa. Eli lisaa sumplittavaa...ei kylla jaksa ymmartaa miks lentokentilta saa viisumin 30 paivaks, mutta maitse mennessa ei. Mutta sita ehditaan murehtia myohemmin...rajan ylityksen jalkeen matkustettiin tuktukilla lahimpaan kaupunkiin ja otettiin ensimmainen Bangkokiin meneva bussi. Matka suju melkosen vauhdikkaasti: pysahdyttiin vaan kerran ehka noin 15 minuutiks ja muutenkin keskinopeus oli varmaan 70 km/h:ssa. Bangkokiin tullessa koettiin suunnilleen kulttuurishokki, kun siella oli ihan hirveesti valoja ja ihmisia ja paallystetteyja teita ja autoja (niiden ian ikusten mopojen sijasta). Ja joka kulmalla seiso 7 eleven, McDonalds tai KFC. Huh. Ei sita edes tuolla tajunnu, etta miten pienia noi "isot" kaupungit oikeesti oli.

Bangkokin bussiasemalta loydettiin hetken seikkailun jalkeen muutaman tunnin kuluttua Chiang Maihin lahteva yobussi. Ehdittiin siina vahan shoppaila evasta ja syoda iltapalaa, ennen bussin lahtoa. Talla kertaa oltiinkin sitten oikeen luksus bussissa: tuolit oli tosi leveita (ei tosin ihan Malesian luokkaa) ja hintaan kuulu niin vilttia, niskatyynya, iltapalaa, kokista kun aamukahviakin. Aika mahtavaa. Ainoo vahan negatiivinen seikka oli, etta saatiin osa matkasta haistella vieressa istuneen vauvan vahan vahemman puhtaita poksyja. Ja uskomatonta kylla, perilla Chiang Maissa oltiin tuntia aikataulua edella! Vahan aikaa kesti tajuta etta meidan pitas nousta ylos, kun on totuttu siihen etta perilla ollaan pari tuntia myohassa...ja hitaaseen sytytykseen saatto vaikuttaa myos se, etta perilla oltiin joskus aamu viidelta.

Chiang Maissa sitten tehtiin tuktukeilla pienta kaupunkikierrosta, kun kuviteltiin etta se bussi joka me seuraavaks halutaan lahtis eri asemalta. Kun paastiin toiselle asemalle niin meidat lahetettiin takasin lahtopisteeseen...jihaa, ois ehka voinut kysya sielta ennen kun lahdettiin surffaileen sinne toiselle asemalle. Mutta pistetaan taakin sen turhan varhasen kellonajan piikkiin. 6.30 noustiin sitten meidan neljantee bussiin 24:n tunnin sisalla...ja edessa oli 6,5h vahan vahemman luksus matkaa: ilmastointi toimi taas ihan yltio tehokkaasti ja bussiin oli ahdettu viisi penkkia siihen tilaan, jossa normaalisti niita on nelja. Me saatiin sellanen vali etta istuttiin kaikki kolme vierekkain. Oli siina kylla kolme penkkia, mutta ne oli kokonsa puolesta tarkotettu noin viis vuotiaille...oli hiukan ahdasta.

Tamakin bussi oli kuitenkin uskomatonta kylla suunnilleen ajallaan (kylla ne Thaimaassa osaa!). Rajan ylitys Laosiin suju veneella ja kavi tosi tehokkaasti. Tayteltiin muutama lappu ja saatiin viisumit kateen (odotettua halvemmalla jopa!). Nyt on sitten koitettu toipua niista noin kolmestakymmenesta bussissa vietetysta tunnista taalla Laosin rajakylassa. Taa on tosi pikkunen kyla, mutta taalla on mukavan lepposa ja rento tunnelma. Huomenna aamulla matka jatkuu Mekongia pitkin kohti Luang Prabangia. Luvassa kaksi paivaa veneessa, kun ei toi bussimatkustaminen jostain syysta just nyt hirveesti jaksa innostaa...huomenna selviaa, etta millaseen sillipurkkiin meidat mahdetaan ahtaa =D

Khmerien maalla

Heipparallaa taas pitkasta aikaa. Piti ihan kayda tarkistamassa, etta missa sita mentiin kun viimeks ehdin ja jaksoin kirjotella tanne. Hanoissa nakojaan.

Kuten viimeksikin nakojaan ehdin kertoa, niin Hanoin jalkeen suuntana oli kauan odotettu Ha Long Bay. Tiedoksi kaikille (jotka ei viela tieda) niin osallistuin tossa toissa vuonna koulussa Vietnam yhteistyokurssille (valilla vahan paremmalla ja valilla vahan huonommalla menestyksella...tai siis lasnaololla) ja siita asti Ha Long Bay on kovasti houkattanut. Mutta takasin asiaan. Herattiin aamulla ihan alyttoman aikasin ja onnistuttiin saamaan aamun ensimmainen bussi kohti Ha Long Citya. Muuten ihan loistavaa, mutta Ha Long City ei sitten ollutkaan ihan se kaupunki mihin haluttiin, vaan sellanen joku tuppukyla sen vieressa. Bussissa oli jaatavan kylma ja vahan valia pysahdeltiin tien sivuun, koska kuski halus polttaa tupakkaa tai moikata tuttuja. Ja aamupalallekin piti tietysti pysahtya...lisaks noin metrin valein hidastettiin vauhtia et yks seta saatto avata oven ja huudella tien vieressa seisoville ihmisille, josko ne tahtos tulla kyytiin. Matka kesti sitten syysta tai toisesta pienen ikuisuuden...Lopulta se bussi sitten jatti meidat johonkin risteykseen, eika meresta ollut tietoakaan. Hetki siina pyorittiin kyselemassa etta mihinkahan suuntaan pitas lahtea ennen kun sitten alettiin taivaltaa sinne pain missa arveltiin meren olevan. Moto kuskit koitti kovasti tarjota kyytia ja selitti etta Ha long baylle on pitka matka. Matkan pituus vaihteli 6 kilometrista aina 11 kilometriin. Paatettiin kuitenkin sitkeina sisseina selvita siita kavellen.

Ei se matka tainnut sitten loppujen lopuks olla kun sellanen 4km, mutta kylla sekin kieltamatta valilla vahan pitkalta tuntu, kun ei ollut edes ihan varma etta oliko suunta oikea. Mutta lopulta sitten mutkan takaa ilmesty esiin satama, joka oli niin taynna risteilijoita etta huhhuh..paadyttiin ostamaan yhden yon kestava ristely, johon kuulu ruuat ja luolavisiitti. Laiva oli ihan mukava, hytti oli oikeen luksusta ja ruuat oli ihan yllattavan hyvia: aamupalaa lukuunottamatta jokasella aterialla sai syotya mahansa ihan tayteen. Odotin koulussa kaymani kurssin perusteella etta siella luolassa olis ihan hirveen raikeet neonvalot, mutta ne (osin kylla varilliset) valot jotka siella oli, niin oli musta ihan hillittyja ja kauniita. En sitten tieda oliko ne samoja "kammottavia neon valoja", joista siella kurssilla puhuttiin.



Muutenkin luola oli varsin vaikuttavan kokonen ja nakonen! Illalla paastiin viela melomaan, mika oli tosi mukava yllatys. Maisemat Ha Long Baylla oli kylla ihan uskomattomat, suosittelen kaikille! Ja ei, ma en unohtanut ottaa kuvia ja lupaan ladata niita tannekin heti kun vaan jostain taas loytyy edes jotenkin siedettavalla nopeudella toimiva netti...



Meidan suunnitelmissa oli Ha Long Bayn jalkeen jatkaa Hoianin kautta Saigoniin, koska siella oli oikeesti tosi kylma ja kaivattiin takasin lampimaan. Kavi kuitenkin niin, etta bussikyydin jarkkaaminen Hoianiin osottautu vahan turhan tuskalliseks tehtavaks ottaen huomioon etta aiottiin viettaa siella maksimissaan yks yo. Hinnat kuulosti ihan hirveilta ja kaikki meni jotenkin tosi vaikeeks...lopulta yksien ruotsalaisten kanssa kyllastyttiin koko bussitouhuun ja paatettin Hanoissa marssia rautatieasemalle kysymaan etta mitahan junailu Vietnamissa mahtas maksaa. Me oltiin niin kurkkuamme myoten taynna koko touhua, etta paatettiin skipata koko Hoi'an ja menna suoraan Saigoniin. Rautatieasemalta loydettiinkin sopivan hintanen juna, kovilla makuupaikoilla, joka kestikin vaan 39,5h. Harkittiin ensin myos kovia istumapaikkoja, mutta luojalle kiitos ei niita otettu. Ne paikat nimittain naytti suunnilleen yhta mukavilta kun kirkon penkit...

Junamatka ei ollut ihan niita kaikkein mukavimpia. Ekana yona oli ihan jaatavan kylma. Ja se juna piti aivan jarjetonta metelia. sen 39 tunnin aikana varmaan kuulovaurioitu pahasti. Ei siella pystyny edessa kunnolla puhumaan sen kolinan ja paukkeen yli. Tavattiin siella tosin Li ja Hang, jotka autto mua tilamaan meilla paivallista junan kanttiinista, jossa kukaan ei puhunu sanaakaan englantia. Muutenkin ne oli tosi kivoja tyttoja, ja niiden ansiosta vietnamilaiset sai ekat plussapisteet. Tahan asti kaikki oli vaan koittanut huijata meita joka kaanteessa...Ja jos se junamatka ei muuten ollut tarpeeks mukava, niin se juna oli viela sellasen pari tuntia myohassa. Ja sen viimiset parituntia saatiin kuunnella radiosta vietnamilaista musiikkia. Ja arvatkaa vaan kuinka kovalla se musiikki oli, etta se kuulu sen junan pitaman metelin yli? Ihme jos on kuulosta enaa mitaan jaljella sen jalkeen...

Saigonissa ensimmainen tehtava oli sitten (kuten nyt yleensakin jokapaikassa) etsia yopaikka. Saatiin kannoillemma joku vanha mummo, joka mainosti omaa paikkaansa ja seuras meita paikasta toiseen selittaen niiden hotellien hintoja ja tasoja ja ties mita. Alko jossain vaiheessa ihan hiukan rasittaa, kun siita ei paassyt millaan eroon. Lopulta loydettiin sopivan hintanen huone, tosin tietty se oli kuudennessa kerroksessa. Ma luulen etta naa nayttaa vasyneille vieraille aina kaikkein ylimpana olevan huoneen, etta sitten kun on kiivenny rinkkaselassa sinne, niin on valmis ottamaan sen vaikka se ois millanen...selva salaliitto!

Saigon vaikutti heti mukavalta kaupungilta ja sita mielta ollaan yha edelleen. Ihmiset oli mukavia ja tunnelma jotenkin rennompi kun pohjoisvietnamissa. Liikenne ei ollut yhtaan niin hirveeta kun mita etukateen kaikki (mm. lonely planet) pelotteli. Olihan niita skoottereita melkoset maarat, enka yhtaan ihmettele ettta siella kuolee liikenteessa 100-150 ihmista kuukaudessa...mutta kavellen katujen yli paasi ihan kohtalaisen helposti. Vaikka myonnettakoon, etta edelleen aika tiiviisti roikuin tommin kadessa kiinni =P..



Kun oltiin asetuttu kodiks meidan hostelliin, niin lahdettiin tutustumaan "War remnants" - museoon. Tulipa siina sitten nahtya sekin museo, joka aiheutti painajaisia. Seuraavana yona nimittain pakenin pommeja ja luoteja minka kerkesin. Museo oli siis varsin jarkyttava, taynna valokuvia sodasta ja sodan uhreista. Eniten ehka kosketti kuvat "agent orange" nimisen myrkyn uhrien kuvista.

Museon kamaluuden jalkeen kierreltiin kaupunkia ja varattiin seuraavaks aamuks retki cu chi-tunneleille. Aamulla siis taas kerran aikanen heratys ja menoks. Matkalla tunneleille pysahdyttiin jossain "handicap handicraft" -kasityokeskuksessa ja saatiin meidan oppaalta myos kaupunkikierros. Meidan opas oli itse taistellut etelavietnamin joukoissa 60-68 ja kun se viela puhu hyvaa englantia niin retkesta sai kylla sen kanssa aika paljon irtikin. On se kylla ihan uskomatonta kuvitella etta ne ihmiset on oikeesti asunut niissa tunneleissa ja liikkunut niissa monien kilometrien matkoja. Me ryomittiin yhta tunnelia ehka muutama sata metria ja siina jo sai hien pintaan...ja pidempi matka ois kylla varmaan alkanu aiheuttaa jotain ahtaanpaikan kammoa, kun siela oli aika tunkkanen ilmakin.



Kuvia tunnelistakin luvassa myohemmin. Saatiin siella myos syodaksemme jotain perunan makusta juuresta ja kuumaa vetta, jolla ne sissit siella eleli. Ei se pahaa ollut, mutta voin kuvitella etta saattas se hiukan alkaa tokkia jos ei ikina sais mitaan muuta...

Kun palattiin Saigoniin niin otettiin suunnaks Sharks vesipuisto. Vesiliukumaet oli ihan hauskoja ja kylla niita nyt hetken jakso. Mutta parasta oli etta siella oli sauna! Hoyrysauna vaan mutta kuitenkin. Vedettiin muuta kierros saunaa, lamminta poreallasta, kylmavesiallasta, saunaa jne. Ja oli kylla ihan uskomattoman puhdistavaa..sain kuorittua ehka noin 100 kerrosta kuollutta ihoa.

Illalla sitten ostettiin meille bussiliput Kambodzaan. Ilalliseen ei enaa jaanyt hirveesti vietnamilaista rahaa, mutta kylla silla viela mahansa suhteellisen tayteen sai. Seuraavana aamuna sitten hypattiin bussiin ja lahdettiin kohti rajaa. Rajamuodollisuudet oli vahan kummalisia. Jouduttiin ensin yhdessa pisteessa luovuttaan meidan passi ja sitten ne kiikutti ne kaikki passit seuraavaan pisteeseen ja huuteli sielta millon kenenkin passi oli valmis. Ja sitten piti koittaa tunkea kaikkien edessa seisovien ihmisten ohi hakemaan se. Ja valilla jengi kavi ite kattelemassa valmiiks saatuja passeja, jotka ne virkailijat vaan jatti lojumaan siihen poydille. Pelkasin hiukan etta joku viela "vahingossa" vie meidan passit omansa sijasta. Lopulta sitten kaikki meidan bussissa oli saanut passinsa ja toisella raja-asemalla me vaan annettiin passit meidan "matkanjohtajalle" ja jatkettiin ite matkaa sellaseen lounaspaikkaan. Se meidan matkanjohtaja sitten karautti myohemmin skootterilla perassa meidan passien kanssa ja saatiin sitten Kambodzan viisumilla varustetut passimme takasin, kun matka jatku...

Lounaspaikka oli vahan kummallinen. Siella oli sellanen seisova poyta js itten menu ja kaikki kovasti selitti etta kaikki maksaa 1,5 dollaria. Lopulta sitten paadyttiin tilaamaan yhdelta sedalta ruokaa. Ja koska oletettiin etta se koko hoito oli samaa lafkaa niin sitten otettiin siita seisovasta poydasta sita, mika eniten naytti silta mita tilattiin. Mutta eihan se nyt niin mennytkaan. Vaan se seta oli tilanny meille ne ruuat jostain takahuoneesta ja oli sitten ihan vihasena kun ei enaa haluttukkaan niita. Hups. No, ei silti sitten lopulta jouduttu maksamaan kun yhdesta ruuasta. Mutta kylla se seta ois meidat tappanu katseellaan, jos moinen ois mahdollista...

Meilla oli tarkotuksena Phnom Penhista ottaa heti bussi Sihanoukvilleen ja treffata Paula siella. Mutta jostain taysin kasittamattomasta syysta maan paakaupungista ei ilmeisesti enaa paase pois 14.30 jalkeen. Kun ensin oltiin kuljeskeltu kaupungin bussiasemalta toiselle varmaan reilun tunnin verran, jouduttiin sitten lopulta luovuttamaan ja varaamaan liput seuraavaks aamuks ja etsimaan itellemme hostelli Phnom Penhista. Ja aamulla taas aikasin ylos ja bussiin. Ja taas siihen muutaman sadan kilometrin matkaan saatiin kulumaan sellanen 5h kun oli pakko pitaa lounastaukoa ja ties mita. En kylla ymmarra miten taalla ei ihmiset kesta istua bussissa paria tuntia kauempaa ilma ruokataukoa!

Yllattaen Sihanoukvillen bussiasema ei ollut ihan siina kohdin, missa Lonely Planetn kartta anto ymmartaa ja sen seurauksena paadyttiin tekemaan rinkkojemme kanssa paivan kuumimpaan aikaan sellanen reilun tunnin kierros pitkin kylan pikkusia katuja vaan paatyaksemme takasin suunnilleen siihen mista lahdettiin. Ekan puol tuntia yks maailman rasittavin tuktuk-kuski viela seuras meita ja hoki miten me kylla lopulta mennaan sen kyytiin...ja pyh, mehan kavellaan vaikka mika olis! Tosin teki jossain vaiheessa melkein mieli pysayttaa joku toinen kuljettaja ja nousta ihan kiusaks sen kyytiin.

Lopulta sitten loydettiin oikea tie ja sen paasta Paula! Oli tosi kiva nahda pitkasta aikaa. Kun ensin heitettiin rinkat Paulan huoneeseen, niin suunnattiin sitten ihan saman tien rannalle ja uimaan. Ja samaa harrastettiin myos seuraavana paivana. Eli maattiin auringossa ja kaytiin uimassa ja syotiin. Varsin mukavaa. Taytyy vaan ihmetella, etta kun tassa kerran ollaan mukamas "lomalla", niin miten ihmeessa tuntuu niin luksukselta kun saa kerrankin nukkua yli 7? Tai viela enemman miten sita ei enaa millaan osaa nukkua yli 8 sillonkaan kun sais? Sihanoukvillen ranta oli ihan mukava ja vesi oli tosi tosi lamminta. Kerjalaisia ja kaupustelijoita siella nyt tietysti riitti, mutta ei niitakaan mitenkaan ihan liikaa ollut. Ja ruoka oli tosi hyvaa, joskin vahan kalliimpaa kun paakaupungissa. Ei mikaan ihme tietenkaan, koska se oli ihan turisti kyla, niin tottakai siella oli myos turistihinnat.

Kun oli kaks paivaa maattu rannalla niin otettiin kolmeen pekkaan bussitakasin Pnohm Penhiin. Olipas taas tuttua ja turvallista, kun piti herata ennen seiskaa ja lahtea etsimaan tieta asemalle. Pnohm Penissa kaytiin Tommin kanssa Tuol Seng museossa. Eli vanhassa koulussa, jonka Khmer Rogue joukot muutti vankilaks ja kidutuskeskukseksi. Nahtiin taas paljon pienia selleja ja kamalia kuvia. Ei ihan yhta kamlaa kun vietnamissa, mutta eipa tuollakaan paljoa hymyilyttanyt. Kylla sita vaan ihmiset pystyy ihan uskomattoman kammottaviin tekoihin...

Tanaan kaytiin Killing Fieldseilla eli siella missa Khmer Rogue sotilaat tappo ne kidutuksen uhrit. Mun mielesta oli hiukan kammottavaa, etta niiden uhrien paakalloja ja luita sailottiin siella kaikkien naytilla. Voishan site uhrien muistoa nyt muutenkin kunnioittaa ja vaikka ihan haudata ne ihmiset. Taallakin pain kun toi uskonto nayttelee vahan erilaista rollia kun mun maailman kuvassa. Muuten siella paikanpaalla ei sitten enaa ollut muuta kun muutama kuoppa ja kyltti. Oltas ehka odotettu jotain vahan enemman nahtavaa..



Huomenna suuntana on Siem Reap ja siella Angor Watin -temppelit, yks matkan odotetuista kohokohdista. Toivottavasti ei ihan hirveesti petyta, kun niita temppeleita ei ilmeisesti ihan ilmaseks paase ihastelemaan...

Jerantutissa suju loppuilta mukavasti ruokamyrkytyksesta karsien. Mutta eipa siina kaupungissa kylla muutakaan tekemista ois ollutkaan, etta mikas siina...saatiin sentaan pyykit pestya ekaa kertaa Korean jalkeen, joten siita pointsit Jerantutille. Muuten en sitten kelleen suosittele 2 minuuttia pidempaa pysahdysta kyseisessa kaupungissa. Paitsi tietysti jos on kovasti innoissaan niista pesuvadeista tai henkareista. Sillon kannattaa ehka viipya jopa 5 minuuttia..

Nyt kun paasin puhumaan tallasista sairausaiheista, niin pitaapa tahan valiin vahan avautua meidan malarialaakkeesta. Kyseisen myrkyn pakkausselosteessa pelotellaan kaikille ikavilla sivuoireilla, kuten psykosilla, masennuksella ja itsemurha-ajatuksilla. No, ei oo moisia tullut eika sellasia kaivatakkaan. Mutta sitten samaisessa pakkauksessa luvataan yleisimpina sivuoireina "yelista honttiytta" ja "psykedeelisia unia". No, en oo tuntenut oloani yhtaan normaalia hontimmaksi. Parina yona nain aluks painajaisia, mutta en aamulla enaa muistanut niita. Ja mita hyotya on psykedeelisista unista jos niita ei enaa aamulla muista? Kysyn vaan. Tai yhdesta unesta muistan sen verran, etta olin jonkun kaverini luona yokylassa ja taa kaveri oli vampyyri (sori tytot, sita en muista kuka se teista oli). Se oli muuttunu vampyyriks kun se oli pettany poikaystavaansa vampyyrin kanssa. Kaveri oli sitten purrut poikaystavaansa ja avautu mulle siita miten se kummallista kylla oli suuttunu sille, kun taa koko kuvio oli selvinny..siina sitten illan kuluessa tajusin etta jos jaan sinne yoks niin pureehan taa kaveri tietysti muakin. Etta nain. Ei kovin psykedeelista, mutta ehkapa sitten oon unissani vahan normaalia hontimpi. Kaiken kukkuraks kun en saanut mitaan naita kivoja sivuoireita, niin sain sitten ihottumaa. Voisko tylsempaa sivuoiretta enaa olla?

Nojoo. Se Lariamista. Jerantutista suuntana oli siis yojunalla Singapore. Oli vahan tuskallinen junamatka sen ruokamyrkytyksen takia, mutta selvittiin sentaan perille asti. Singaporessa vietettiin paiva haahuillen ympari kaupunkia ihan kuoleman vasyneina. Meidan piti kayda Asian Civilisation museossa, mutta se sattu olemaan just maanataisin kiinni kolmeen asti ja oli vahan liian kalliskin. Joten jatettiin sitten sekin valiin. Mutta ei tuomita Singaporea siks, etta me oltiin vasyneita ja kipeita. Kaupunki oli oikeen kaunis ja mukavan tuntunen. Ei ihan niin puhdas kun, mita ois ehka odottanut, mutta ei nyt mitenkaan likanenkaan. Kallista siellla kylla oli, kuten osattiin odottaakin. Tuntu sellaselta kaupungilta missa saattas olla joskus kiva asua vahan aikaa..ja turistillekin silla olis varmaan vaikka kuinka paljon tarjottavaa, jos vaan loytyy tarpeeks aikaa - ja ennen kaikkea tarpeeks rahaa.

Iltapaivalla sitten suunnattiin rinkkoinemme kohti Singaporen lentokenttaa, joka on kait joskus rankattu maailman parhaaks. Oli se ihan selkea, mutta se taytyy sanoa ettai sita kylla nukkumiseen oo tarkotettu. Meidan lento ei edes lahteny sielta oikeelta lentokentalta, vaan Budget Terminaalista, joka oli ihan erillaan rikkaista ihmisista. Sinne oli onneks ilmaiskuljetus niin reissailtiin sitten siina terminaalien valilla vahan edes takasin, kun ei oikeen osattu paattaa, missa olis paras nukkua. Lopulta paadyttiin linnottautumaan sinne Budget Terminaalin nurkkaan lattialle. Yllattavan hyvin siina silti sai nukuttua, kun vaan tunki tulpat korviin ja kaansi selkansa metelille.

Aamulla sitten oli aikanen heratys ja lento kohti Hanoita. Lento Tiger airwaysille suju mukavasti vaikka kestikin tunnin kauemmin kun luultiin..lasku oli ehka yks pehmeimmista ikina. Rajallakaan ei kukaan kysellyt et millon aiotaan poistua maasta taikka onko meilla lippua pois...onneks ei kysellyt, koska ei meilla ois moista ollut. Sellasta kuulemma yleensa kysytaan niilta (muistaakseni) neljan maan asukkailta, joilta ei vaadita viisumia Vietnamiin. Mun passin tarkastanu heppu naytti niin elamaansa kyllastyneelta, etta luulen et se ei ees huomannu ettei mulla ollu viisumia =P..

Hanoi on kanssa tosi mukavan tuntunen kaupunki. Taalla on ihan mielettomasti skoottereita. Siis oikeesti aivan jarjettoman paljon. Tuntuu etta sellasella ajelee kaikki vauvasta vaariin. Muuten taalla ei liikenne oo ihan niin kaaosmaista kun olisin odottanut. Pelkasin Malesiassa autoja ja mopoja jotenkin paljon enemman. En sitten tiia johtuuko se siita etta niilla on siella sellanen vaaran puoleinen liikenne. Eihan siella normaaliin liikenteeseen tottunut ihminen osannu edes rullaportaissa seista oikeella puolella. Tieta ylittaessa katto aina vaaraan suuntaan ja kun kaahailtiin niita mutkasia teita niin joka toisessa mutkassa sydan hyppas kurkkuun, kun joku tuli vastaan "meidan kaistalla"...kylla taalla Hanoissakin silti autoja ja torvien soittamista riittaa, mutta jotenkin taa on silti ihan kohtalaisen selkeeta ja rauhallista mun mielesta.

Tanaan kierreltiin taalla ympariinsa ja kaytiin yhdessa vankilamuseossa ja Ho Chi Minh kompleksilla. Vaikka kaupunki on ihan kiva, niin ei oikeen keksitty taalta enaa muuta mita haluttas kauheesti nahda. Ja koska taalla on aika tosi kylma, niin suunnataan heti huomenna aamulla Ha Long Baylle kattelemaan, josko paastaas sinne risteilemaan. Ja sitten varmaan ois suuntana maan etelaisemmat osat, etta paastaan taas riisumaan pitkat vaatteet pois..

Viidakkokirja

Anteeksi etta olette joutuneet odottelemaan kuulumisia nain kauan, mutta tuolla viidakossa oli nettiyhteyksia valitettavan harvassa...

Batu Fehrringissa saatiin sitten perati yksi paiva aurinkoa. Koska toinen meista naytti sen yhden paivan jalkeen erehdyttavasti saman variselta kun ravut, niin paatettiin sitten jattaa se auringon palvominen siihen yhteen paivaan. Ja olihan siinakin jo..seuraavana aamuna otettiin sitten bussi takasin Georgetownin sykkeeseen.



Meidan vanha hostelli oli valitettavasti taynna, joten paadyttiin sitten naapuriin, josta loyty onneks yksi vapaa huone. Hostelli jarjesti myos minibussi kuljetuksia Camaron Highlandiin, meidan seuraavaan kohteeseen. Hintaa oli pari euroa enemman kun paikallisbusseilla, mutta kun joku neropatti on paattanyt sijottaa Georgetownin bussiaseman 10 kilometrin paahan keskustasta, niin paatettiin sitten ottaa hostellin tarjoama kyyti ja jattaa aamunen vaellus rinkkojen kanssa valiin.

Meidan minibussi oli vahan turhankin hyvin ilmastoitu, mutta kylla silla ihan hyvin perille paastiin. Saavuttiin Tanah Ratanin kaupunkiin jo kymmenen aikaan aamulla ja jaatiin samaan hostelliin, josta samalla kyydilla tullut pariskunta oli varannut huoneen. Valitettavasti se huone olis tosiaankin pitanyt varata etukateen, jos sellasen ois halunnut. Paatettiin sitten ottaa dormi peti. Muuten kiva, mutta siella oikeessa dormissakaan ei ihan ollut meille tilaa, joten saatiin viela vahan halvempi vaihtoehto: sangyt sellasen kaytavan varrelta rikkinaisen ikkunan vieresta. Ja siita ikkunasta perheen kissalla oli tapana kiiveta sisaan ja kattorakenteisiin naukumaan. Toi mieleen vahan vahemman kivoja muistoja rollista...

Tehtiin paivalla retki Cameron Highlandin maaseudulle. Ensimmaisena etappina oli ruusutarha, josta loyty jos jonkunnakosta kukkaa. Toisena etappina oli mansikkafarmi, joka oli pienoinen pettymys. Ihan tavallisia pienia mansikkapuskia nostettuna sellasten lankkujen paalle. Voi vau. Syotiin siella ihan hyvaa mansikkakakkua, mutta tuoreet mansikat ei edes maistuneet kovin erikoiselta. Ja ihan alyttoman kalliitakin ne oli, kun Suomestakin saa halvemmalla!



Mansikkafarmin jalkeen vuorossa oli retken kohokohta: Teeplantaasi. Maisemat oli just niin hienot kun odotinkin. Opas kerto etta plantaaseilla on toissa lahinna ulkomaalaisia, koska palkka on niin huono ettei malesialaiset suostu silla tekemaan toita. Eli vahan niinkun siivoojat Suomessa. Ihmiset tulee sinne toihin pariks vuodeks kerrallaan ja niilla on siella periaatteessa oma kyla, josta loytyy kauppaa, sairaalaa, kahvilaa jne. Kuulemma ainoa mika niilta puuttuu on julkinen liikenne, joten jos ne tahtoo kaupunkiin, niin niiden taytyy kavella 3km bussipysakille ja ottaa sielta sitten busi. Epaselvaks tosin jai, etta mita ne sellasella edes tekis.. tuskin niille silla palkalla jaa kauheesti varaa lahtea kaupunkii shoppailemaan mitaan ylimaarasta.

Teeplantaaseilla on nykyaan kuulemma siirrytty koneelliseen teelehden poimintaan: ennen vanhaan ihmiset kulki siella sakki selassa ja poimi yhden teelehden kerrallaan sinne sakkiin kasin. Nyt ne kulkee siella sakki selassa ja poimii yhden teelehden kerrallaan sinne sakkii sellasille saksen nakosille. On kuulemma melkein puolet nopeempaa. Sitten siella on nykyaan helpompi kulkusilla alueilla ihan sellasia 20kg painavia laitteita, joita sitten aina kaksi miesta kantaa kasin niiden puskien paalla. Siina koneessa on sellaset sakset, jotka leikkaa lehdet ja sitten sellanen puhallin, joka puhaltaa ne sakkiin. Et nain se kehitys vaan kulkee...



Teeplantaasilla saatiin myos opastettu kierros siella itse tehtaalla. Oppaana toimi sellanen tytto, joka oli ilmeisesti juossut sielta 3km:n paasta bussipysakilta pitamaan sita kierrosta. Ainakin siita paatellen et se ei koko kierroksen aikana saanut hengitystaan tasaantumaan..kierroksen jalkeen kaytiin viela juomassa jaateeta plantaasin kahvilassa. Oli kylla tosi hyvaa. Taalla yleensa kun tilaa jaateeta niin saa sellasta normiteeta jailla, mutta kylla ne sentaan siella plantaasilla osas tehda oikeesti alyttomat hyvaa jaateeta.

Seuraa pysakki oli sitten perhostarha. Perhosissa ei kauheesti ollut katottavaa, vaikka olihan ne ihan isoja ja varikkaita. Musta tuntuu etta suurin osa niista loju kuolleena lattialla tai oli niin piilossa ettei niita nahnyt. Mutta siina tarhan yhteydessa oli myos sellanin toinen tarha, josta loyty kaikenmaailman liskoja, kaarmeita ja ties mita otokoita. Paasin pitamaan kadessa gekkoa ja skorpionia!



Perhosten jalkeen kaytiin sitten viela ampiaistarhalla ja jossain markkinoilla, joista ei nyt sen enmpaa oo kerrottavaa. Ja viela jossain buddhalaisessa temppelissa, joka oli ihan kiva, mutta varsin tavallinen..illalla kaytiin viela syomassa ja hostellin viidakkobaarissa nuotion aaressa olusilla. Aika hiljasta oli, oltiin paikan ainoot asiakkaat. Yo meidan kaytava paikoilla oli vahan levoton ja ihan alyttomat kylma, joten aamulla oltiin ihan valmiita jattamaan Cameron highland taakse ja suuntaamaan kohti Taman Negaran sademetsia.

Matka Taman Negaraan taittu minibussilla ja kesti koko paivan. Jerantut nimiseen kaupunkiin asti saatiin olla ainoot matkustajat bussissa, mutta sielta kyytiin nousi viimisen tunnin ajaks myos yks nainen. Se istu mun edessa ja soi peukaloaan ja pyritteli toisella kadella hiuskia sormien ymparille. Suunnattoman arsyttavaa. Teki mieli kysya et mika sita vaivaa..

Saavuttiin perille illalla joskus kuuden aikaan ja etittiin itsellemme huone. Illalla tavattiin australialaiset Emma, Martin, Sarah ja Laura. Ja todettiin taas kerran etta maailma on pieni: samaan ilallispoytaan meidan kanssa paaty myos Sabrina, joka oli meidan kanssa samassa minibussissa Cameron Highlandiin. Ja joskus maailma on ihan liian pieni: seurueeseen liitty myos hollantilainen Claudia. Nahtiin Claudia White Beachilla nettikahvilassa, jossa se istu meidan vieressa puhumassa Skypeen erittain kova aanisesta ja mulkoili meita vihasesti, joka kerta jos uskallettiin sanoa toisillemme jotain. Se oli edelleen ihan yhta arsyttava ja kova aaninen. Argh.

Seuraavana aamuna lahdettiin Sabrinaa lukuunottamatta yhdessa itse puistoon. Kaytiin testaamassa maailman pisin Canopy Walkway. Oli aika siistia heilua siella korkeuksissa katselemassa viidakkoa. Caopyn jalkeen kiivettiin viela sellasella vuorelle ja sielta kierreltiin sitten vahan pidempaa reittia alas. Kaiken kaikiaan meidan viidakkovaellus kesti sellasen 3,5h. Tutustuttiin loppumatkasta myos iilimatoihin, joita liimautu meidan nilkkoihin kun rammittiin mudassa. Melkosen allottavia otuksia ovat.



Iltapaiva kulu hengaillessa ja illalal kaytiin viela muiden kanssa syomassa, koska ne oli kaikki lahdossa seuraavana aamuna jatkamaan matkaa. Seuraavana aamuna nukuttiin pitkaan, kaytiin lounaalla ja suunattiin sitten puiston infoon varaamaan meille Hide seuraavaks yoks. Paastiin sinne infoon 12.45 ja loydettiin lappunen, etta ne aukasee kello 15. Voi jes. Oispa ollut ehka fiksua selvittaa aukiolo ajat etukateen. Mutta minkas teet. Kun Info sitten lopulta aukes nii Hiden varaaminen onnistu mutkitta ja paastiin alottamaan meidan viidakkoseikkailu.

Vaellus Hidelle oli jotekin paljon jannittavampaa, kun edellisen aamun vaellus. Johtu varmaan siita etta oltiin kahdestaan. Viimiset puol kilsaa elettiin jannityksessa myos siksi, etta oltiin vahan epavarmoja siita kuljettiinko edes oikeeseen suuntaan, kun joku viidakkovandaali oli kayny kaatamassa opaskyltit viimisessa risteyksessa. Ajatus siita et harhailtaisiin siella viela pimeen tulon jalkeen ei kauheesti houkuttanut. Mutta sielta se Hide sitten lopulta ilmesty viidakon keskelta. Oltiin odotettu jotain parin tikun varassa heiluvaa hokkelia, joten yllatys oli melkonen kun loydettiin oikeen maja, josta loyty kaikki mukavuudet kuten suihku ja vessa! Aika hyvin euron arvosta.

Koska tultiin paikalle ensimmaisina, niin varattii itsellemme ylapeti, josti naki sopivasti suoraan ulos, ja viriteltiin sinne mukava leiri moskiittoverkon kanssa.



Ja sitten vaan odoteltiin pimeeta. Ilman isoa taskulamppua ja opasta ei oikeestaan odotettu nakevamme muita elaimia kun lintuja, perhosia ja otokoita, mutta ennen kun tuli pimeeta niin nahtiin joku peuraelain. Koska oon ilmeisesti nukkunut ylaasteen bilsan tunneille just sillon, kun kasiteltiin viidakon peuralajeja, niin en nyt osaa tarkemmin kertoa et mikahan peura oli kyseessa..mutta iso se oli. Yolla nahtiin sitten lepakoita ja tulikarpasia ja siina se. Aanimaisema (huomaatteko, oon ollu hereilla ainakin jollain tunneilla, kun osaan kayttaa nain hienoja sanoja =P..) oli ihan uskomaton. Kaiken maailman sirinaa ja sirkutusta. Ja paljon aania, jotka muistutti jotain tyokaluja. Kuultiin ainakin apinoita, sitten jotain koiran haukuntaa ja kissan mau'untaa muistuttavaa...ja niita lepakoita ja otokoita. Oli melkonen orkesteri.

Aamulla pakattiin kamat ja suunnattiin takasin kohti Kuala Tahania. Matkalla poikettiin kaymaan lepakkoluolilla (tai lepakkomies luolilla, kuten ranskalaiset asian esittaa). Taytyy myontaa ettei ihan uskallettu kulkea koko luola lapi, kun siella oli ahdasta, markaa ja pimeeta. Ja meilla vaan pikkunen taskulamppu. Sen verran nahtiin etta katto oli taynna lepakoita. Ja kylla niita siella ihan hyvin hereillakin oli...kylla me suu aukosta ainakin sellaen 5m metria uskallettiin eteenpain ennen kun rohkeupetti ja palattiin samoja jalkia kun tultiinkin =D..



Kuala Tahanissa jouduttiin odottelemaan venetta aika kauan, mutta enematka oli jokea pitkin oli kylla ihan hieno kokemus. Illalla saavuttiin sitten Jerantutiin, joka on todella tylsa kaupunki. Taalla myydaan kaupoissa (kaikissa naissa viidessa) vaan pesuvateja, henkareita ja rakennusvalineita. Muuta taalla ei sitten ookkaan. Nettikin on ihan alyttoman kallis ja eilen illalla kaikki paikat meni kiinni jo kahdeksalta. Ens yona hypataan junaan suuntana Singapore. Ja Singaporesta sitten tiistaina kohti Vietnamia! Vihdoin! En enaa malttas odottaa Ha Long Bayta.