Mongolian maisemia!

Matka jatku viimeks siis Irkutskista kohti Ulan-Batoria ja Mongoliaa. Junalippujen ostaminen oli aikamoinen operaatio. Meita oli lopulta palvelemassa 2 ihmista eika kukaan oikeen tainnu tajuta mistaan mitaan. Tama kaikki vaan siksi et oltas haluttu ostaa ne liput kortilla...mut eihan se niin helppoa ole. Ilmeisesti osa olis kuitenkin pitany maksaa kateisella, mutta ne virkailijat selitti sita niin oudosti. Maksettiin sitten lopulta koko hoito kateisella.

Tata junamatkaa ei kylla muutenkaan millaan muotoa voi verrata siihen edelliseen. Ensinnakin se makso aivan alyttoman paljon, enemman kun Moskova-Irkutsk vali, vaikka matka kesti "vaan" 38h. Tama johtu siita, ette rajan yli menevissa vaunuissa ole lainkaan kolmatta luokkaa, joten jouduttiin sitten matkustamaan kakkosluokassa. Ensimmainen kauhistus iski, kun loydettiin meidan vaunu. Siella oli 4 aikuista ja vauva. Siis siina neljan hengen hytissa. Mahduttiin just ja just tunkeutumaan rinkkoinemma toiselle alapedille ja istuttiin siina sitten ihan jumissa kun naa ihmiset haari siina ymparilla. Ei mahduttu riisumaan edes takkeja! Oli niin kuuma ja meinas ihan tosissaan hermo palaa niihin ihmisiin.

No, luojan kiitos lopulta selvis et naista ihmisista oli junaan jaamassa vaan aiti ja lapsi ja lopulta se muu suku sitten poistu vaunusta. Helpotuksen huokaus. Paastiin edes riisumaan takkimme. Pian se aitikin sitten haipy sen muksun kanssa viereiseen hyttiin..ihan kiva, koska paastiin sitten levittelemaan pyykkimme ympari vaunua, kun ne ei ollu ehtiny hostellilla kuivua.

Junamatkaa varten meilla oli evaana 2 pussia nuudeleita ja mehua, jotka saatiin ostettua lippujen jalkeen jaaneilla 70ruplalla. Jippii. Juna oli koko ajan kuuma tai kylma ja henkilokunta ei todellakaan ollut jarin ystavallista tai hymyilevaa. Alusta asti ihmeteltiin, et miten se matka voi kestaa niin kauan, kun se kartalla se nauttaa niin lyhyelta. Tama selvis sitten seuraavana paivana kun seisottiin Mongolian ja Venajan rajalla sellanen 9h (jonka valilla tosin kuljettiin sellanen vajaa 1h raja-asemalta toiselle).

Ihan kauheeta. Oltiin just menossa vessaan kun se juna pysas siina yhden aikaan. Meidan hyttiin yon aikana tullut Arona kerto, et junasta voi poistua, kunhan tulee takasin ennen neljaa, koska sillon tulee rajaihmiset. Siis mita helvettia?!? Miten ihmeessa niilla voi kestaa 3h tulla paikalle?!? Jossain vaiheessa mein junan kaikki muut vaunutkin katos ja siina sitten odoteltiin uutta veturia..mut kaytannossa siita yhdeksasta tunnista meni sellanen 7h vaan yleiseen hengailuun. Ja ma en kesta sellasta. Arsyynnyn vielakin kun ajattelen sita.

Vessat oli tietysti sitten kiinni tan koko pysahyksen. Asemalla oleva vessa makso 7 ruplaa ja meilla 7.5...jee. Paula meni sit vessaan meidan rahoilla ja sitten Walesilainen Aled johon tutustuttiin edellisena iltana niin makso mut sisaan. Aika surullista. Saatiin Aledilta ja sen matkakumppanilta Carolinelta myos purssikeittoa. Ja sitten Arona meidan hytissa tarjos viela leipaa ja mehua, joten ei iahn kuoltu nalkaan. Yhdessa vaiheessa ulkona oli joku ihme show meille. Armeija heput juoksi ympariinsa ja leikki pidattavansa ihmisia. Siina meni noin 10 minsaa...ihan kiva joo, mutta c'moon. Oisin kylla voinu lahtea sen 5h aikasemmin jatkamaan matkaa ja missata sen.

Mut se venailu siella rajalla oli niin hermoja raastavaa. Ihan tuskaa. Ja kun siella ei tapahtunu mitaan. Ja sekin mita tapahtu: ne esim. tutki meidan hytin taskulamppujen kanssa kahteen kertaan ihan perakkain. Niinkun et oisko voinu tehda sen vaikka yhdessa jos ei luota toisen maan rajavirkailijoihin? Itseasiassa koko jutnamatka oli niin kaamee kokemus, etta huhuh. Ainoo kiva oli et tutustuttiin tosiaan Alediin ja Carolineen. Ne oli varannut sangyt UB Guesthaus nimisesta hostllista, jonne mekin oltiin aateltu menna. Niita vastassa oli ilmanen kuljetus, joten paastiin sitten samalla kyydilla hostelliin, mika oli mahtavaa. Sen junamatkan jalkeen kun ei kauheesti huvittanu lahtea haahuileen ympari pimeeta ja kylmaa UB:ta sen hirveen rinkan kanssa.

Hostellilla vastaanotto oli oikein lammin ja tehokas. Ensin rinkat riviin, sitten kaikki tanne istumaan ja kirjautumaan sisaan ja sittan oltiinkin yhtakkia aamaispoydassa. Oli jotenkin hassua, kun ite oli ihan vasyny, niin silti homnmat vaan hoitu suitsait. Paatettiin et lahdetaan maanantaina neljastaan retkelle Tereljin kansallispuistoon, joten siihen jai sitten kaks paivaa aikaa tutustua Ulan-Batoriin.
Lauantaina mentiin "Mongolian natural history museum". Siel oli kaikenlaisia taytettyja elaimia ja dinosauruksen luita. Ihan kivaa oli joo, mut luulen et se johtu lahinna siita et oltiin tosi vasyneita kaikki. Hekoteltiin siella niiden elainten asentoja ja saalittiin kovasti niita kaikkia pikkusia..tiesitteko muuten et poroja elaa vaan viidessa maassa: "Mongoliassa, Siberiassa, Venajalla, Alaskassa and Pinland". Siis jee! Siel on kaikenmaailman osavaltiot ennen Suomnea ja sitten se on viela kirjotettu vaarin?!? Harmi ettei meilla ollu kynaa et oltas voitu korjata toi. Aledilla ja Carolinella oli niin hauskaa. Ollaan nyt sitten "pinnish people from Pinland". Heh. Tan jalkeen nahtiin viela naiden joku aukio patsaineen ja kaytiin kaupassa.

Sunnuntaina kaytiin aamulla kattomassa yhta luostaria ja sen jalkeen etittiin Paulan kanssa 2h yhta museoa, jota meille suositeltiin. Tiedettiin koko ajan tasan tarkkaan missa kohdin karttaa oltiin, mutta eipa vaan nakyny museota. Pari paikallista poikaa koitti auttaa meita varmaan sellanen 1,5h. Ne pysaytteli ihmisia ja kyseli kaikilta. Mut ne ei osannu englantia ja vaasin sen museon nimen koko ajan "international" kun se oli "intellectual". Paadyttiin sitten kirjakauppaan etsimaan sanaa intellectual Mongolia-englanti sanakirjasta. Ja siellakin puolet kaupan henkilokunnasta koitti auttaa meita. Pian tan jelkeen loydettiin englantia sujuvasti puhuva mies, joka kerto etta sinne museoon on ainakin 2km. Todettiin sitten siina kohdin et helvettiin koko museo, se ei yksinkertasesti voi olla kaiken tan vaivan arvonen. Joten palattiin vasyneina, nalkasina ja kylmissamme hostellille.

Maanantai aamuna otettiin sitten suunnaks Terelj:in kansallispuistossa. Se oli ihan uskomattoman upee! Asuttiin siella sellasessa perinteisessa jurtassa. Tosin meidan oma oli vahan high-tech versio, koska siella oli tv ja lamppu. Toisten jurtassa oli vaan yks pieni kynttila (siella oli siis mukana myos pariskunta ruotsista ja toinen australiasta). Vietettiin aamupaiva kavellen ympariinsa niissa upeissa maisemissa. Niita ei todellakaan voi sanoin kuvailla. Joten kuvat saa kertoa.





Nahtiin kameli ja kiipeiltiin vahan. Ruuan jalkeen lahdettiin sitten ratsastamaan pariks tunniks. En oo ennen ollu kauheesti hevosen selassa, joten alkuun vahan jannitti, mutta se oli tosi mahtavaa. Pakarat vaan ihan pikkasen kipeyty. Ratsastuksen jalkeen oltiin aika vasyneita, joten hengailtiin vaan jurtassamme odottamassa iltaruokaa ja pimeeta. Ja sita tosiaan kannatti odottaa. Tahtitaivas oli ihan uskomaton ja nahtiin tahdenlentoja. Ja Milkyway (onks talle olemassa joku suomenkielinen sana?) kulki suoraan medan yli. Upeeta. Makoiltiin ulkona yhdella kivella vaikka kuinka kauan.



Yolla meidan jurtassa tuli melkosen kylma, koska meidan tuli paasi sammumaan. Ja katossa oli reika ja ulkona sellanen -20 astetta ainakin. Sytyteltiin sita tulta Aledin kanssa varmaan tunnin verran ja sit meilta loppu aika pian sen jalkeen puut. Mut ehti se vahan lammeta ja kun kaivettiin lisaa peittoja, niin sai taas jopa nukuttua. No, aamulla sitten tuli paikallinen tati sytyttaan sen tulen ja siina kesti noin 2 minuuttia, vaikka me oltiin yolla hukattu jonnekin kynttila, jota siihen sytyttamiseen yleensa kaytettiin. Aamulla ehdittiin vila hetki kayskennella ympariinsa ennen kun lahdettiin takasin kohti Ulan-Batoria. Siella oli kamelin liskas paljon sopoja koiria ja sitten lehmia ja hevosia...ihan uskomaton paikka!

Nyt on sitten vaan hengailtu Ulan-Batorissa tekematta mitaan kovin ihmeellista (hostellilla on paljon hyvia dvd:ita) ja venaamassa lisaa ihmisia, et jos vaikka paastas Gobiin. Tanaan pitas tunnin paasta selvita et tuleeko siita mitaan, mutta ollaan kylla aika toiveikkaita just nyt. Aled ja Caroline lahti tanaan Kiinaan, mika on vahan surku. Niiden kanssa oli tosi kivaa. Mut sitten aamulla meidan hostelliin oli ilmestyny ne 3 englantilaista, jotka yopy meidan kanssa Marinan luona Moskovassa. Lisaks taalla on yks Fiona, joka nahtiin jo Irkutskissa. Tuttuja siis riittaa.

Mut jos paastaan Gobiin niin seuraava bloggaus on luvassa sitten sen jalkeen. Pitakaa peukkuja pystyssa meille!

(sori muuten et naa kuvat on vahan miten sattuu...opettelen vasta..)

Ei osaa...auttasko joku?

Hei viela! En osa lisata tanne kuvia!! Vinkkeja kokeneemmilta otetaan siis vastaan!! Ei oikeen oo aikaa tassa koittaa ihmetella et miten se kavis..

Laitan nyt kuvia tonne FaceBookin puolelle, mut haluisin laittaa niita tannekin..joten jos joku osais auttaa niin olisin kovin kiitollinen :)

Irkutsk ja Lake Baikal

Huh. Luin noita mun aikasempia blogimerkintoja. Kukaan ei varmaan jaksa lukea niita. Koitan parantaa tapani ja kirjottaa vahan selkeemmin. Sorry, taa blogiin kirjottaminen on mulle vahan uus juttu :)..

Anyway, paastiin toissa iltana suihkuun kun tultiin takasin hostellille. Oli sitten ehka ihanin suihku ikina! Tai sitten siita on vaan liian kauan kun oon rypeny viikon Pitkiksen hiekkamyrskyissa ;)

Eilen matkustettiin taalta Irkutskista Listvyankan kylaan sveitsilaisen Romanen (tai jtn, ei toivoa et osaisin lausua ton nimen) kanssa. Missattiin aamulla paikallisbussi 15 minuutilla, joten jouduttiin hengailemaan linja-auto asemalla yli tunti odottelemassa mathruskaa eli minibussia, joita lahtee asemalta vahan miten sattuu, kun ne saadaan tayteen ihmisia. Lopulta sellanen saapu paikalle ja onneks tayttykin varsin nopeesti. Matka Listvyankaan kesti vahan yli tunnin ja maksa sellasen 3euroa.

Kyseessa oli siis pieni kyla Baikalin rannalla. Maisemat oli ihan uskomattoman upeita. Baikal on n. 636 km pitka, syvimmasta kohdasta n. 1637m syva ja siella elaa n.2000 lajia, joita ei oo missaan muualla. Kesalla siella on kuulemma ihan uskomatonta uida ja sukeltaa. Kerrotaan et jos siella ui niin saa lisaa elinaikaa ja on loppuelamansa onnellinen. Ei ihan tarjettu nyt uida, mutta tanne taytyy viela palata joskus kesa aikaan. Voin vaan kuvitella kuinka upeeta ois viettaa kesalla aikaa Baikalin rannoilla!

Kyla oli pieni ja taynna vanhoja puutaloja. Ensin mentiin etsimaan kuulemma kaunista kirkkoa, jota muut hostellin asukkaat ei olleet loytaneet. En tajua kuinka huonoja suunnistajia ne oli, koska kylla se kirkko oli ihan siella missa pitikin. Tassa on viimeaikoina tullut kateltua noita venalaisia kirkkoja sen verran paljon, ettei se enaa kauheesti hatkahdyttany vaikka ihan sulonen pieni puukirkko olikin. Sinne kavellessa naki kuitenkin hyvin kylaa ja sen hauskoja puutaloja. Kyla oli tosi hiljanen, nahtiin siella koko paivan aikana ehka noin 10 ihmista. Siella oli vaan paljon koiria, hevonen ja pari vuohta.

Kirkon jalkeen suunnattiin nakoalapaikalle, josta meille hostellissa kerrottiin et se sijaitsee "pienella" kukkulalla. No, miten vaan. Raahustettiin kaikissa toppavaatteissamme tunnin verran lumisia ja liukkaita teita ylospain. Tuli ihan mielettoman kuuma. Mut oli se sen arvostakin, silla maisemat oli ihan sanoin kuvaamattomia. Matkalla nahtiin sellasia pikkulintuja, jotka seuras meita pitkan matkaa ja tykkas leikkia meidan kanssa niin etta ne tuli istumaan sormelle. Matka alas taittu huomattavasti nopeemmin, vaikka pysahdyttiinkin yhdessa kohdassa odotteleen etta jos aurinko tulis esiin. Ei se tullut.

Viimeseks kaytiin tutustumassa museoon, jossa kumma kylla oli jopa jotain tekteja englanniksikin. Ei se silti kauheesti hatkahdyttany. Jotain kaloja sailyttyina purkkeihin sun muuta. Museon alakerrassa oli akvaario, jossa oli erilaisia Baikalin kaloja seka niita hylkeita, joita ei ela muualla kun Baikalilla. Kalat on mun mielesta edelleen tosi rumia. Ja niita hylkeita tuli niin saali, kun ne siina pienessa tilassa ui edes takasin ja tormas aina seiniin! Raasut.

Takasin pain saatiin bussi ihan hyvin, jouduttiin venailemaan hyytavassa tuulessa vaan sellaset 20 minsaa. Paluumatka meni nukkuessa. Herasin vasta ihan Irkutskissa ihmettelemaan, miten siella bussissa oltiin enaa me 3 ja pari hassua mummua, kun lahteissa se oli viela ihan taynna. Hostelilla sitten vaan keiteltiin ruokaa ja kateltiin kuvia ja painuttiin sit taas vasyneina sankyyn.

Tana aamuna nukuttiin piitkaan (herasin siis vasta 9) ja kaytiin ostamassa liput Ulan-Batorin. Ei ollu mikaan helppo homma. Saatiin hyvin selville, mika juna ja millon se lahtee ja mita se maksaa. Mut sitten koitettiin maksaa kortille ja siita alko kauhee sepustus ja selitys. Lopulta meita palveli 2 virkailijaa, eika kukaan enaa tainnu tajuta mistaan mitaan. Lopulta tajuttiin et osa lipuista pitaa ostaa kateisella, ei mitaan hajua miks. No, nyt meilla on joka tapauksessa liput tan illan junaan, joten edessa on sellanen 38h junan jysketta. Ei siis yhtaan mitaan. Ja sitten ollaan Mongoliassa. En malttas odottaa! Mut kuulumisiin!

6 paivaa ilman suihkua...

Heipparallaa!

Irkutskissa ollaan. Anteeks pitka vali, en oikeen oo paassyt nettiin. Pietarin jalkeen oli siis vuorossa Moskova.

Meidan suunnitelmissa oli keskiviikkona lahtea Anastasialta joskus kahden aikaan ostamaan lippuja, mut jotenkin se paiva vaan katos kasista. Oltiin asemalla melko myohaan ja hiukan pelotti et mahtaako sen illan juniin enaan edes olla lippuja. Mut niin vaan kavi lippujen osto suorastaan pelottavan helposti ja aikaa junan lahtoonkin jai vaikka kuinka. Koitettiin ettia jotain kivaa ravintolaa, mutta niinhan sita sanotaan etta etsiva ei loyda tai jotain..paadyttiin sitten syomaan PizzaHutiin. Mut ainakin siella joku puhu englantia =D..

Kun paastiin junaan niin meita odotti plaskartny -luokassa (3.luokka) ja tuoli, jotka oli viel eri looseissa. Mutta mikas siina, sen siita kun ostaa liput viime tipassa. Alettiin siina puhallella niskatukia ja tehda oloamme mahdollisimman mukavaks. Kun sitten just paasin kivaan asentoon niin Paula alko huikkailla, et sita vastapaata istunut mies oli ehdottanu etta ne vois tehda niiden sangyt jo jos Paulaa vasyttaa. Juu. Hiukan noloina siina sitten tyhjennettiin ilmat niskatuista ja tehtiin poydista ja tuoleista sangyt. Ylasanky laskettiin sitten alas tavarahyllyn kohdilta. Eipa siina junassa paljon tullut nukutta, mutta paremmin varmaan kuitenkin jos ois istualtaan koittanu...

Moskovassa oltiin sitten aamulla joskus kuuden aikaan. Ensimmaiset 3h meni lippujen ostamiseen. Moskovan asema oli tosi hankala. Kaikki ovet oli lukossa ja joka paikkaan piti kulkea hirveita kiertoreitteja. Yhtakaan opastetta ei ollu englanniks ja kaikki kyltit oli niin pienia et sai siristella silmia et naki, mita ne kuvat esitti. Lopulta meilla oli rinkat sailossa ja rahat lipun ostoon hankittuna, joten sitten ei muuta kun kassalle. Saatiin ihme kylla kassa, joka osas puhua vahan englantia!! Ja oli muutenkin tosi auttavainen. Siita sitten vaan valittiin sopiva juna ja saatiin liput taas sinne plaskartnyihin, minne tahdottiinkin. Sitten alettiin etsia tieta hostimme luo.

Tahan valiin pieni tiedot, kun joku siita kyseli. Majottauduttiin siis Pietarissa couschsurfingin kautta yhden Anastasian luota. Sohva surfaukseen voi tutustua paremmin osotteessa www.couchsurfing.com. Kaytannossa sielta voi etsia majapaikkaa ihmisten sohvilta. Ihana systeemi! Saa ilmasen majapaikan ja paasee nakeen kaupunkia vahan eri nakokulmasta kun ihan vaan yksin tai kaksin kierrellessa. Anastasia viela jarjesti meille majapaikan Moskovasta yhden Marinan luota, joka oli surffannu Anastasian sohvalla edellisella viikolla.

Marinan ohjeilla loydettiin helposti majapaikkaamme, eli Marinan ja sen poikaystavan Sergein luo. Siella majottu myos 3 tyttoa Englannista. Pikaisen aamupalan jalkeen suunnattiin englantilaisten ja Sergein kanssa katseleen Sergein lempikaupunginosia. Oli taas tosi kauniita vanhoja rakennuksia ja kirkkoja. Kun Sergei lahti treeneihin niin me jaatiin sitten kierteleen punasta toria ja sen ymparistoa. Kremlin oli kiinni torstaisin (nailla on taalla ihme tapa pitaa paikkoja kiinni ihan satunnaisina paivina ilman mtn jarkeenkaypaa logiikkaa), mut kaytiin sitten kahdessa valokuvanauttelyssa ja St. Basilsin katedraalissa. Sen jalkeen treffattiin Marina ja mentiin kaikki yhdessa yhteen Klubiin kuuntelemaan Sergein bandin keikkaa. Oli ihan tosi hyva bandi, ei valittamista. Keikalta viela kaikki yhdessa Sergein ja Marinan kavereiden kanssa kahville.

Seuraavana aamuna meidan lahto venehti, kun kaikkien viiden vieraan piti paasta nettiin. Ei ehditty Paulan kanssa edes suihkuun..matkalla metrolle hukattiin englantilaiset tytot. Pankki automaatti ei antanut rahaa, joten ei saatu ruokaa. Ei kovin hyva aamu =D...rinkkojen hakeminen kavi kuitenkin ongelmitta, joten ehdittiin ottaa viela uus yritys ruuan hankinnan suhteen. Talla kerttaa tarppas, loydettiin automaatti, joka anto rahaa ja ehdittiin pikkukioskilta ostaa viela ruokaakin. Nahtiin asemella viela englantilaisista Maggie. Oli kiva ehtia hyvasteleen se, ettei tullu sellanen olo et me vaan toykeesti juostiin tiehemme. Sitten vaan hypattiin junaan.

Vaunu junassa oli taas plaskartnyi ja taas sellanen kaytavapaikka (laitan kuvia heti kun on mahdollisuus, niin saatte sitten katella vahan tarkemmin). Isommille ihmisille se ois varmaan ikava, mutta me mahdutaan niihin sankyihin ihan sopivasti. Siita eteenpain vietettiinkin sitten seuraavat nelja paivaa junassa. Meita vastapaata istu 7 henkinen perhe. Viisi lasta, joista vanhin Dima oli 13 ja nuorimmat Vitja ja Natasha oli 4. Ne oli siella ihan uskomattoman natisti. Jos ois ollu suomalaisia, niin ois voinu olla aika hermojaraastavaa istua sellasen lapsilauman vieressa =D..noin muuten junasta loyty vahan kaiken nakosta jengia, aika paljon armeijaihmisia (jotka oli jatkuvasti humalassa ja kavi aina sillon tallon hairitsemassa meita. osa niista oli tosi rasittavia, toiset sitten vahan mukavampia).

Junasta taytyy sanoa, etta ihan uskomaton kokemus. Se oli ihan oma maailmansa, jossa elettiin ihan omassa rytmissa. Mentiin viiden aika vyohykkeen lapi, joten kun aamulla heras 7.00 niin aurinko saatto olla ihan korkeella ja sitten jo 15.00 tai 13.00 oli ihan pilkkompimeeta. Junarytmia elettiin junan valojen mukaan, jotka ne syttyili ja sammuili vahan miten sattu. Ei nettia, ei puhelinta...ei voinu kauheesti tehda mitaan eika oikeen ees jaksanu ajatella. Vois luulla et siella tulee hulluks, mutta ei, sen sijaan se oli ainakin mulle tosi mahtava kokemus. Ei yksinkertasesti ollu mitaan mista stressata eika tarvinnu yhtaan miettia kelloa tai sita miten kauan johonkin menee aikaa tai millon pitas tehda jotain. Oli tanaan aamulla kovin haikee olo, kun oli pakko nousta pois sielta. Tahdon kylla viela joskus uudestaan. Vaikka sinne Vladivostokiin asti. Kuka lahtee mukaan? =D

Irkutskissa loydettiin melko helposti hostelli. Eka ilouutinen oli, etta suihku ei toimi. Jesh. Seuraava oli etta netti ei toimi. Jei. Ollaan nyt sitten nettikahvilassa ja kun mennaan takasin, niin suihku on toivottavasti korjattu. Alkaa oikeesti olla aika likanen olo, kun on viimeks kayty suihkussa Anastasian luona viime keskiviikkona....

Mut kirjottelen lisaa joko viela taalta ennen lahtoa, taikka sitten seuraavan kerran Mongoliasta. Jota en malttas odottaa! Laitan myos kuvia, kunhan saan kameran ladattua ja kytkettya johonkin koneeseen =)..

ps. mullekin saa sit kertoa Suomen kuulumisia =)

Moskovassa

Moikka kaikille. Moskovassa ollaan ja kaikki on ok. En nyt урвш kirotella enempaa, mutta ollaan Irkutskissa 18.11 ja sillon koitan paasta ajan kanssa koneelle ja laittaa jo jotain kuviakin. Luvassa ainakin junalippujen ostoja, kommelluksia yojunassa ja lisaa moskovasta ja pietarista. Olkaa karsivallisia...

On ollu kivaa ja venaja on ollu tosi positiivinen yllatys. Mut lisaa sitten Irkutskista!

Санкт-Петербург

Pietarissa siis ollaan. Matka Helsingista tanne kului sujuvasti nukkuen. Tais noi viimisten iltojen ja aamujen valvomiset vaatia veronsa. Ensimmaiset nakymat itaisesta naapurista oli suoraan sanoen melkosen jarkyttavia. En ihan tieda mita odotin, mutta mun paassa oli jonkinlainen oletus Neuvostoliitosta ja sitten ihan erilainen kuva nykysesta Venajasta...kun siina rajan ylityksen jalkeen herailin muutaman kerran, niin nakymat oli lahempana sita mun kuvaa Neuvostoliitosta. Kaikki kylat naytti silta et ne ois parasta jyrata puskutraktorilla maantasalle. Talot oli ihan sortumispisteessa, mutta silti piipuista mousi savua, verhoissa oli ikkunat ja lapset leikki pihalla. Suomessa sellasia taloja on jotkut purkutuomion saaneet hylatyt hokkelit...

Pietarin asemakaan ei ihan vastannu odotuksia. Olin jannityksella miettiny et loydetaanko me meidan majottaja Anastasia sielta. Mutta se asema oli suunnilleen saman kokonen kun Porin rautatieasema ja siella oli vastassa ehka noin 4 ihmista... joten ei sekaan sitten hirveesti ongelmia tuottanut. Taytyy siina vaiheessa myontaa et aloin pikkuhiljaa miettia, et miten vaaria mun kasityksen Venajasta ja Pietarista oikeesti onkaan. Onneks ne mun oletukset sitten keskustassa osottautu likimain oikeiks..

Ekaks suunnattiin metrolla keskustaan. Tarkotuksena oli vaihtaa rahaa ja saada mein viisumit rekisteroitya. Anastasia ohjeisti meita heti alkuun: varkoaa taskuvarkaita, varautukaa jonottamaan joka paikassa ja varautukaa et joka asiasta taytyy kayda hirveeta paperisotaa. No, rahanvaihto suju suht ok, hiukan ensin jouduttiin etsimaan oikeeta paikkaa. Viisumin rekisteroimista varten meidan olis pitany loytyy se matkatoimisto, joka kutsu meidat Venajalle. Ja se ei sitten ollukkaan ihan lahella. Kun lopulta paastiin sinne niiden 20kg rinkkojen kanssa ihan vasyneina ja hikisina, niin ne sano et meidan pitaa rekisteroida ne viisumit vasta Irkutskissa, koska ei olla muissa kaupungeissa niin kauaa. Jee. Kaveltiin siis ihan turhaan sellanen 2h niiden rinkkojen kanssa.

Sen jalkeen sitten etsiydyttiin metrolle. Anastasia asuu (kuten suurin osa Pietarilaisista) aika kaukana keskustasta. Pietarin ruuhkanen metro, vasyneena, hikisena ja ison rinkan kanssa ei ollut elamys, jonka haluis ihan heti toistaa. Anastasian luona tehtiin ruokaa, katottiin leffaa ja painuttiin sitten kiitollisena sankyyn.

Eilen sitten noustiin ennen 8 ja lahdettiin tutustuun Pietarin nahtavyyksiin kahdestaan, koska Anastasialla oli toita. Edellisena iltana Anastasia merkkas meille karttaan nahtavyyksia, joita kannattas ehka etsia. Vaikka edellisena paivana jo huomattiin et kylla Pietari sittenkin on suurkaupunki ja rakennukset on ihan kauniita, niin aamulla meinas taas alkaa masentaa, kun seisottiin ihan autiolla paakadulla vesisateessa ja koitettiin litimarasta kartasta tutkailla et mihin pain pitikaan lahtea.

No, lopulta oikee suunta sitten selvis ja sen jalkeen ei sadekkaan enaa haitannut. Kaveltiin tosi pitka lenkki ja nahtiin paljon upeita rakennuksia, kirkkoja ja museoita. Sitten nahtavyys kierroksen jalkeen kateltiin vahan kauppoja keskustassa joka aamun hiljasuuden jalkeen oli tayttyny ihmisista. 7 jalkeen suunnattiin metrolla takasin Anastasialle. Illalla tehtiin taas ruokaa, maisteltiin venalaisia oluita ja otettiin vaan ihan rennosti. Tana iltana matkan ois tarkotus jatkua kohti Moskovaa (toivottavasti saadaan liput) jossa ollaan luultavasti 1 yo, ennenkun suunnataan Irkutskia kohti..

Kaikin puolin Pietari on ihan alyttoman kaunis kaupunki. Ihmiset ei puhu kaytannossa yhtaan englantia, mutta on kylla muuten tosi ystavallisia (tosin ne jotka ei oo, niin on sitten ihan alyttoman toykeita) ja helposti lahestyttavia. Vaikka kaikkialla varoteltiin kovasti niista varkaista, niin mun mielesta kaupunki kuitenkin vaikutti suhteellisen turvalliselta. Oon ollut sellasissakin paikoissa, missa on saanut pelata tavaroidensa puolesta huomattavasti enemman. Ja toisaalta naa paikalliset on niin rikkaita ja tyylikkaita, et me ei varmaan nayteta silta et meilta vois mitaan varastaa.

Naureskeltiinkiin, et suomalaiset vaikuttaa naiden rinnalla kylla barbaareilta junteilta. Aamulla ihmiset kay tyomatkalla kirkossa rukoilemassa ja illalla ne ei suinkaan lahde ryyppaamaan, vaan menee tyylikkaina teatteriin tai oopperaan. Ja niin, kirjakaupat on tupan taynna kun vaatekaupoissa mahtu ihan hyvin kavelemaan =D

Eilen 4 ihmista kyseli meilta ohjeita jonnekin, mika oli aika outoa kun ottaa huomioon et pyorittiin yleensa ihan tyhmina paikallamme kartta kadessa. Sitten yks vanha mummeli tahto ottaa meista kuvia. Ensin luultiin, etta se tarjoutu ottamaan meidan kameroilla meista kuvia, mutta se haluskin kuvata meita omalla kamerallaan... ehka ollaan jonkun julkkisten nakosia =P.

Saatto tulla aika sekavaa tekstia, koska kirjotan vahan kiireessa. Taydentelen tata ehka myohemmin. Ja seuraavaks kirjottelen sitten joko Moskovasta tai Irkutskista. Siihen asti,
до свидания

Kohta mennään..

Huomenna aamulla on treffit Helsingin rautatieasemalla kello 06.00. Sain äsken vielä neuvoja ja tietoa junien aikatauluista ja hinnoista sekä venäjäks kirjotettuna lipunostoon tarvittavat tiedot. Elikkäs pitäs selvitä siitäkin, vaikka siellä ei sitten puhuttaskaan yhtään englantia. Kiitoksia avusta Helsinkiin :)

Nyt alkaa vähän perhoset lennellä mahanpohjassa. Kohta sitä mennään. Seuraavan kerran kirjotankin sitten jostain itärajan toiselta puolelta =)..jännää!!

Huomenna kohti Helsinkiä

Huomenna aamulla on sitten suuntana Helsinki. Siellä vielä kolmet treffit. Ja maanantaina sitten täytyy olla täysin epäinhimilliseen aikaan (jopa mun nykysellä unirytmillä) asemalla...mut ehkä sen tässä tilanteessa just ja just kestää =D

Vielä ei jännitä edes, mutta huomenna varmaan alkaa sitten se "onko passi mukana, muistinko sen ja tän, onkohan mulla sittenkin liikaa/liian vähän/vääriä tavaroita" -vaihe.

Pakkasin tänään rinkkaani yhteensä varmaan sellasen 8h...en tajua miten ikinä kuvittelin että olisin voinu ottaa sen pienemmän rinkan. Talvivaatteet vie ihan hirveesti tilaa! Samoin moskiittoverkko. Oli kyllä tosi tyhmää tilata se Suomeen - nim. jälkiviisaus on paras viisaus. Rinkka on vieläkin liian täynnä. Mut ehkäpä sitten vaan hylkään kaiken turhaks osottautuvan sinne radanvarteen.

Kävin tänään leffassa kattomassa sen suomalaisen kauhuelokuvan "Sauna". Joo, sain siis kaiken tehtyä (tai no: rehellisyyden nimissä taisin hiukan delegoida loppuja hommia äidin hoidettavaks) ja aikaa jäi vielä ylikin. Leffa oli ihan hyvä, mutta totesin olevani varmaan aika laiska katsoja. En nimittäin yhtään tykkää tollasista lopuista, joista saa enemmän kysymyksiä kun vastauksia...no se oli kauhuleffa, et kaipa se kuulu asiaan.

Nyt ryömin peiton alle et jaksan herätä huomenna. Ei tosin pitäs olla ongelma, koska kello on soimassa niinkiin myöhään kun 7...

Lähtö lähestyy...

Huuh. En oo ihan kerennyt tänne päivitellä miten homma etenee. Oon ollut (yllättäen) kovin kiireinen viime päivinä. Enää kaksi päivää kotona. Kolme päivää Suomessa. Tuntuu siltä, etten ikinä saa kaikkea tehtyä. Pitäisi vielä ainakin:
- kirjoittaa 1,5 esseetä ja hoitaa muutama muu koulujuttu
- pakata loput tavarat..
- ...ja viedä ne varastoon
- valita ja pakata rinkka (ja miettiä et mitä sinne pakataan)
- ostella viimeisiä kamoja
- nähdä muutamia kavereita
- värjätä hiukset (kävin muuten parturissa ja mun uus tukka on tosi tosi kiva!!!)
- lähetellä noin tsiljoona sähköpostia
- hoitaa monen monta pikkujuttua

Tänään menee koko päivä kun tutkin kukkasia kenttäpäivässä (oletettavasti niiden etsimiseen menee jo koko päivä). Illalla nään kavereita. Joten huominen ois sitten vielä aikaa. Tuntuu et pitäis olla kovin stressaantunut, mutta en edes oo. Luulen et oon jo kaiken stressin yläpuolella. Ja jos herään (taas) huomenna kuudelta, niin eiköhän tää tästä vielä suttaannu ;)...

Nyt taitaa sitten olla aika suunnata etsimään niitä kukkasia ja muita kasveja... ärsyttää. Joku ois kyllä voinu kertoa noille meidän opettajille, ettei Suomessa tähän aikaan vuodesta pahemmin kasvit kasva. Olisin ehkä säästynyt tältäkin..

Vihdoinkin...

No niin. Tässä tää muutamille niin kovin lupailemani blogi nyt vihdoinkin olis. Eihän sen luomiseen mennyt kun hassut pari kuukautta. Aika hyvin multa, kun ottaa huomioon kuinka iso homma siinä kuitenkin on =P...

Reissu lähestyy suorastaan pelottavalla vauhdilla. Vielä kaks kuukautta sitten ihmettelin, miten ikinä jaksan tänne asti. Nyt tekis mieli huutaa että "Seis! Hidastakaa nyt hiukan!". Mihin se aika aina häviää?!? Vielä pitäs tehdä vaikka mitä ennen lähtöä ja tuntuu ettei aika riitä millään.

Lupaan käsi sydämellä, että päivittelen tätä blogia reissun päältä aina kun vaan mitenkään mahdollista, niin voitte sitten täältä kotosuomesta käsin kadehtia mua oikeen urakalla ;)..ja nyt vielä ennen reissua koitan ehtiä vähän kertoilla tänne siitä, mitä oon tehnyt ja mitä vielä pitäs tehdä.

Lähtöön on siis aikaa suunnilleen viikko. Ja tekemistä ihan kamalan paljon. Hommia, jotka ainakin vielä pitäs hoitaa ennen reissua:
- pakata rinkka (tai no, ensin pitäs kai päättää et minkä rinkan yleensä aion pakata)
- pakata loput tavarat ja huonekalut ja viedä ne varastoon
- kirjottaa 5 esseetä ja hoitaa muutama muu koulujuttu pois alta
- skannailla passit ja viisumit
- kääntää posti
- käsitellä muutamia kuvia
- shoppailla jotain viimisiä kamoja reissuun
- ostaa vähän lahjoja
- vaihtaa rahaa

Muuta isompaa ei nyt just tuu mieleen. Lisäks pitää sitten tietenkin vielä käydä koulussa ja töissä ja vähän siellä sun täällä. Sukulaisia ja kavereitakin olis mukava ehtiä vielä nähdä. Jaa että, miten niin saattaa tulla kiire? Onhan tässä nyt vielä 6 kokonaista päivää aikaa ennen kun pitää lähteä kohti pääkaupunkia..

Nyt suuntaan vähitellen kohti synttäri/läksiäisbileitäni ja koitan palailla asiaan huomenna...pysykää kanavalla :D