Санкт-Петербург

Pietarissa siis ollaan. Matka Helsingista tanne kului sujuvasti nukkuen. Tais noi viimisten iltojen ja aamujen valvomiset vaatia veronsa. Ensimmaiset nakymat itaisesta naapurista oli suoraan sanoen melkosen jarkyttavia. En ihan tieda mita odotin, mutta mun paassa oli jonkinlainen oletus Neuvostoliitosta ja sitten ihan erilainen kuva nykysesta Venajasta...kun siina rajan ylityksen jalkeen herailin muutaman kerran, niin nakymat oli lahempana sita mun kuvaa Neuvostoliitosta. Kaikki kylat naytti silta et ne ois parasta jyrata puskutraktorilla maantasalle. Talot oli ihan sortumispisteessa, mutta silti piipuista mousi savua, verhoissa oli ikkunat ja lapset leikki pihalla. Suomessa sellasia taloja on jotkut purkutuomion saaneet hylatyt hokkelit...

Pietarin asemakaan ei ihan vastannu odotuksia. Olin jannityksella miettiny et loydetaanko me meidan majottaja Anastasia sielta. Mutta se asema oli suunnilleen saman kokonen kun Porin rautatieasema ja siella oli vastassa ehka noin 4 ihmista... joten ei sekaan sitten hirveesti ongelmia tuottanut. Taytyy siina vaiheessa myontaa et aloin pikkuhiljaa miettia, et miten vaaria mun kasityksen Venajasta ja Pietarista oikeesti onkaan. Onneks ne mun oletukset sitten keskustassa osottautu likimain oikeiks..

Ekaks suunnattiin metrolla keskustaan. Tarkotuksena oli vaihtaa rahaa ja saada mein viisumit rekisteroitya. Anastasia ohjeisti meita heti alkuun: varkoaa taskuvarkaita, varautukaa jonottamaan joka paikassa ja varautukaa et joka asiasta taytyy kayda hirveeta paperisotaa. No, rahanvaihto suju suht ok, hiukan ensin jouduttiin etsimaan oikeeta paikkaa. Viisumin rekisteroimista varten meidan olis pitany loytyy se matkatoimisto, joka kutsu meidat Venajalle. Ja se ei sitten ollukkaan ihan lahella. Kun lopulta paastiin sinne niiden 20kg rinkkojen kanssa ihan vasyneina ja hikisina, niin ne sano et meidan pitaa rekisteroida ne viisumit vasta Irkutskissa, koska ei olla muissa kaupungeissa niin kauaa. Jee. Kaveltiin siis ihan turhaan sellanen 2h niiden rinkkojen kanssa.

Sen jalkeen sitten etsiydyttiin metrolle. Anastasia asuu (kuten suurin osa Pietarilaisista) aika kaukana keskustasta. Pietarin ruuhkanen metro, vasyneena, hikisena ja ison rinkan kanssa ei ollut elamys, jonka haluis ihan heti toistaa. Anastasian luona tehtiin ruokaa, katottiin leffaa ja painuttiin sitten kiitollisena sankyyn.

Eilen sitten noustiin ennen 8 ja lahdettiin tutustuun Pietarin nahtavyyksiin kahdestaan, koska Anastasialla oli toita. Edellisena iltana Anastasia merkkas meille karttaan nahtavyyksia, joita kannattas ehka etsia. Vaikka edellisena paivana jo huomattiin et kylla Pietari sittenkin on suurkaupunki ja rakennukset on ihan kauniita, niin aamulla meinas taas alkaa masentaa, kun seisottiin ihan autiolla paakadulla vesisateessa ja koitettiin litimarasta kartasta tutkailla et mihin pain pitikaan lahtea.

No, lopulta oikee suunta sitten selvis ja sen jalkeen ei sadekkaan enaa haitannut. Kaveltiin tosi pitka lenkki ja nahtiin paljon upeita rakennuksia, kirkkoja ja museoita. Sitten nahtavyys kierroksen jalkeen kateltiin vahan kauppoja keskustassa joka aamun hiljasuuden jalkeen oli tayttyny ihmisista. 7 jalkeen suunnattiin metrolla takasin Anastasialle. Illalla tehtiin taas ruokaa, maisteltiin venalaisia oluita ja otettiin vaan ihan rennosti. Tana iltana matkan ois tarkotus jatkua kohti Moskovaa (toivottavasti saadaan liput) jossa ollaan luultavasti 1 yo, ennenkun suunnataan Irkutskia kohti..

Kaikin puolin Pietari on ihan alyttoman kaunis kaupunki. Ihmiset ei puhu kaytannossa yhtaan englantia, mutta on kylla muuten tosi ystavallisia (tosin ne jotka ei oo, niin on sitten ihan alyttoman toykeita) ja helposti lahestyttavia. Vaikka kaikkialla varoteltiin kovasti niista varkaista, niin mun mielesta kaupunki kuitenkin vaikutti suhteellisen turvalliselta. Oon ollut sellasissakin paikoissa, missa on saanut pelata tavaroidensa puolesta huomattavasti enemman. Ja toisaalta naa paikalliset on niin rikkaita ja tyylikkaita, et me ei varmaan nayteta silta et meilta vois mitaan varastaa.

Naureskeltiinkiin, et suomalaiset vaikuttaa naiden rinnalla kylla barbaareilta junteilta. Aamulla ihmiset kay tyomatkalla kirkossa rukoilemassa ja illalla ne ei suinkaan lahde ryyppaamaan, vaan menee tyylikkaina teatteriin tai oopperaan. Ja niin, kirjakaupat on tupan taynna kun vaatekaupoissa mahtu ihan hyvin kavelemaan =D

Eilen 4 ihmista kyseli meilta ohjeita jonnekin, mika oli aika outoa kun ottaa huomioon et pyorittiin yleensa ihan tyhmina paikallamme kartta kadessa. Sitten yks vanha mummeli tahto ottaa meista kuvia. Ensin luultiin, etta se tarjoutu ottamaan meidan kameroilla meista kuvia, mutta se haluskin kuvata meita omalla kamerallaan... ehka ollaan jonkun julkkisten nakosia =P.

Saatto tulla aika sekavaa tekstia, koska kirjotan vahan kiireessa. Taydentelen tata ehka myohemmin. Ja seuraavaks kirjottelen sitten joko Moskovasta tai Irkutskista. Siihen asti,
до свидания