Ob la di, ob la da, life goes on...

Paastiin kun paastiinkin Gobiin! Tehtiin reissu yhta paivaa normaalia lyhyemmassa muodossa, koska Maggiella, Carenilla ja Rhianalla (tytot moskovasta) oli liput huomiseen Pekingin junaan. Itseasiassa selvis etta myos puolella hostellin henkilokunnasta on menossa silla junalla. Me koitettiin ensin Paulan kanssa saada junalippuja rajalle, josta oltas sitten jatkettu bussilla Pekingiin (halvempaa). Mutta kaikki vakuutti et se on kauheen raskasta ja vaarallista...joten meilla on nyt sitten myos liput siihen huomiseen Pekingin junaan kun ei jaksettu kiistella aiheesta. Ja onhan se ainakin nopeempi ja helpompi =)..

Gobin seurueemme koostui siis musta, Paulasta, Maggiesta, Rhiannasta, Carenista ja Fionasta. Seka tietenkin meidan kaikkien sankarista Bataarista - kuljettajastamme. Tulkkia mukaan ei mahtunut, mutta hostellin omistaja Bobby vakuutteli etttei moinen haittaa, koska Bataar seka monet mongolialaiset ymmartavat vahan englantia. Reissussa oli tarkoitus pitkalti ajella valosat ajat, pysahtya paivittain retki lounaalle ulos ja sitten majottua paikallisten perheiden luona jurtissa, joissa tarjolla olisi illalinen ja aamiainen. Jurtat on siis sellasia pyoreita "telttoja", joissa on keskella lammittava kamiina. Kamiinaa voidaan lammittaa puilla, lehman lannassa tai hiilella. Naista mun suosikki on lanta: kestaa pitkaan ja pitaa lammon tasasena. Puilla tulee ensin sauna ja sitten akkia tulee tosi kylma. Hiilta en tajunnu yhtaan, se ei tuntu lammittavan lainkaan missaan vaiheessa.

Perjantai aamuna seurueemme siis lastasi neuvostoaikasen sootin pakun tayteen ruokaa, maakuupusseja ja lampimia vaatteita ja suuntasi - Bobbya lainatakseni - ei vain kohti erilaista maata vaan kohti kokonaan uutta planeettaa. Ensimmaisena paivana lahinna ajeltiin kohti Gobia. Taytyy sanoa et yksi mun elaman absurdeimmista hetkista oli kun vahan jannittyneena istuin ylos alas hyppivassa pakussa (teita ei kaytannossa ole, pelkkaa perunapeltoa) tuijotin yhta jannittynytta Carenia ja kuuntelin radiosta - Beatlesia! Etta Ob la di, ob la da, life goes on ja Hey Jude don't make it bad..ei oikeen sopinu maisemaan ne biisit. Ja hiukan oltiin kauhuissamme et jos joudutaan tulevat 6 paivaa kuuntelemaan samaa kasettia uudestaan ja uudestaa. Mutta oneks Bataarilta sentaan loyty sitten myos mongolialaista musiikkia..



Ekana paivana pysahdyttiin lounaalle jarven rannalle. Oikeen kauniit maisemat: jarvia, vuoria ja paljon lehmia. Ja paljon lehmanlantaa. No, ruoka maistu ymparoivasta lannasta huolimatta erittain hyvalla - niinkun kaikki aina ulkona maistuu. Pysattiin matkalla kattomaan yhta ihan kivaa pikku temppelia ja nahtiin matkalla mm. pari kotkaa ja paljon paljon lehmia, kameleita ja vuohia. Illalla saavuttiin ensimmaiseen majapaikkaamme lahelle Erdenedalayn kylaa. Taalta loyty perhe johon kuuluu isoaiti, aiti, pieni vauva ja poika, josta ei oikeen otettu selvaa etta kenen se oli =P.. kauhistuttavaa kylla ajatella mita on elaa tollasissa oloissa vauvan kanssa! Ilta sujurattosasti kun saatiin katella kun perheen aiti ja isoaiti valmisti meille vuohenmaitoa juotavaks ja nuudeleita illalliseks. Siina samalla kateltiin korealaista saippuaoopperaa dubattuna mongoliaks. Todella surkeeta. Jos suomalaiset ja korealaiset yhdistas voimansa, niin voitas ehka helposti saada aikaan maailman surkein saippuaooppera..

Seuraava paiva suju pitkalti kotoisassa pakusammme. Maisemat oli upeita, mutta en oikeen osaa kuvailla niita. Pelkkaa tasasta niin kauas kun voi nahda ja valilla sitten vuoria..on ihan uskomatontakun keskelle ei mitaan ilmestyy yhtakkia ratsastaja tai jurtta. Sita vaan miettii et vau, miten naa ihmiset on ikina eksynyt tanne! Lounasta syotiin kirjaimallisesti keskella ei mitaan (ei tietenkaan samassa kohdin missa pysattiin vessa tauolle). Niin tosiaan. Vessassa kayminen hoidettiin tietenkin kyykkypissalla...kun lahdettiin niin Bobbby naureskeli et mein pitaa olla ilosia kun ei ole poikia mukana. Vaikka kavelis 2km niin mihinkaan ei paase piiloon. Ja kun pojat kuulemma pitkastyy autossa niin niista on tosi hauskaa katella tyttoja pissalla. Etta nain. Jurtissa oli vessoja jos jonkinlaisia, mutta kaytannossa se oli aina maassa oleva kuoppa, jonka ymparilla oli vahahn korkeemmat tai matalammat seinat ja oikeen hyvassa tapauksessa myos katto!

Illalla saavuttiin meidan majapaikkaan Bayanzagiin ja ehdittiin kayda kiipeemassa laheisilla kallioilla. Koitettiin etsia myos fossiileita (vaikka ei oltu varmoja pitiko niita olla taalla) nuoleskelemalla kivia, kuten Bobby neuvo. Fossiilien ois tarkotus jotenkin jaada kieleen kiinni. Ei luullaksemme loydetty yhtaan, joten nuoleskeltiin niita kivia siella siis ihan turhaan ;). Mutta maisemat oli taas ihan henkea salpaavia. Illalla meidan jurtassa kavi pieni poika joka ilmotti etta "i am a shop". Se myi kaikkea ite tekemaansa kamaa ja ostettiin silta kivat pikku jurtat. Illalla Rhianna jarjesti meille puiden kanssa todellisen saunan..lamminta oli varmaan sellaset 50 astetta ainakin. Huuh. Mentiin suunnilleen alasti nukkumaan ja herattiin sitten yolla ihan jaassa..mutta se kuumuus oli kylla illalla aika hillitonta!





Seuraavana aamuna oli luvassa (VIHDOINKIN!) kameliratsastusta. Yolla nousi ihan hirvee tuuli. Aamulla tunkeuduttiin ulos jurtasta vuorautuneina suunnilleen kaikkiin vaatteisiimmi. Isanta katteli meitan hetken ja patisti meidat sitten sisalle niiden jurttaan. Siella saatiin paallemme perinteiset Mongolialaiset pitkat takit. Tan jalkeen sitten uudelleen ulos ja ratsujen selkaan. Tuuli oli ihan hirvee.

Lahdettiin perheen kahden pojan kanssa kahdessa erillisessa letkassa paimentamaan perheen kameleita kohti niiden laidunta. Taman jalkeen palattiin jotain kiertotieta takasin. Tuuli vaan ylty koko ajan ja lopulta ratsastettiin kaytannossa keskella hiekkamyrskya. Vaikka kuinka kaariyty huiviinsa niin sita hiekkaa tunkeutu ihan joka paikkaan: se raapi poskia ja sita oli silmat, nena ja korvat taynna. Ratsastuksen jalkeen kavi oikeen saaliks niita kameleita. Kun taivalsin kameliaitauksesta jurtalle niin matkaan meni ikuisuus! Ja se kameli raasu joutu roudaan viela mua selassaan! Kamelin selassa oleminen ei sinallaan ollut niin epavaakata, mita oon ymmartany...mutta se ratsastus ois varmaan ollu miellyttavampaa hiukan vahemman tuulisessa ja kylmassa saassa, mutta nain jalkikateen ajatellen siina oli kylla melkosesti tunnelmaa just noin =D...



Kamelien jalkeen jatkettiin sitten matkaa meidan ihanalla pakulla ja muutamaa tuntia myohemmin saavuttiin hiekka dyyneille. Vau. Juostiin niita ylos ja hypittiin niita alas kun pikkulapset. Laskettiin jopa pyllymakea. Ainoo ongelma taallakin oli se tuuli. Kuvien ottamien vahan pelotti kun se hiekka tuppas tunkemaan ihan joka paikkaan. Mutta se e auringonlasku siella oli aivan uskomaton. Ei sita voi ees sanoin kuvailla, turha edes vaivautua yrittamaan. Kattokaa kuvista ja kertokaa se miljoonalle niin paasette aika lahelle..





Siita sitten jatkettiin ihan lahelle sen yon majapaikkaan. Kun menin sisaan isantavaen jurttaan niin koin pienen jarkytyksen. Siina oviaukossa oli sellanen kokonaan lihoiks pistetty kameli. Kun siita pienesta alkujarkytyksesta toipu, niin yllattavan vahan hairitsi lipitella vuohenmaitoa ja syoda kekseja (tai sellasia kovia pahvin makusia tikkuja, joita taalla tungetaan eteen joka valissa) vastapaata sita raatoa. Ei yhtaan oikeestaan. Lahinna vaan uteliaana pohdin et mikahan osa siita on joskus ollu jalka ja mika kyttyra...aamulla se raato oli sitten levitelty pitkin jurtan kattoa.



Ilallal seikkailin viela yksinani vessaan, joka oli noin kilometrin paassa. Oli kiva siella pimeessa (siis oikeesti pimeessa) heilua taskulampun kanssa ja toivoa et edelleen kavelee suoraan. Jos mulla ois ulkovessa ja tietasin et yolla tulee niin pimeeta, niin sijottasin sen kylla pikkiriikkisen lahemmas. Perheen koira viela aiheutti mulle todellisen sydarin: olin just paassy pohtimasta et kulkeehon silla seudulla susia, kun taa juoksi laahattaen mun takaa ja hyppas vasten. Huih. Takasin pain kuljinkin sitten aika vikkelaan ja paatin jatin tahtien ihastelemisenkin toiseen kertaan...

Seuraavana paivana pysahdyttiin iltapaivalla Ice Valley nimiseen kansallispuistoon lounaalle ja vahan seikkailemaan. Meilta meni Paulan kanssa vahan ohi se juttu. Paikan kohokohta ois ollu "carvings", mutta ei oikeen tajuttu sanaa suomeks, kun ei voitu uskoa et siella ois jotain luolapiirroksia. Jotain sellasta siella silti kai ois jossain ollu. Englantilaiset kulki yhden niista "laaksoista" kokonaan, mutta ei nekaan sellasia loytany. Me puolestaan kiivettiin Paulan kanssa yhdelle kalliolle kattelemaan taas kerran upeita maisemia. Alan tosin olla kurkkuani myoten taynna tata kaikissa toppavaatteissa kiipeilya...jaakiipeily ei ihan taitas olla mun lajini! Ylosmennessa tulee niin kuuma. Ja sitten alastullessa taas kylma. Ja on niin jaykkaolo kun on suunnilleen viidet housut ja paidat paallekkein!

Illalla saavuttiin Dalanzadgadin kaupunkiin (siellakin oli jurttia, ei siis suinkaan taloja). Meidan jurttaa lammitettiin hiililla. Kuten jo sanoin, niin se ei oikeen auennu meille. Siella oli illalla koko ajan kylma, eika saatu sita toimimaan sitten millaan. Yo vahan pelotti, mutaa mentiin nukkumaan kaikissa toppavaatteissa ja sattu olemaan mun ja Paulan vuoro jakaa sanky (jurtissa oli yleensa vaan 5 sankya, joten 2 joutu aina nukkuun samassa), niin ei ylla sitten oikeestaan ollu kylma. Ennen kun sit taas aamulla. Tassa paikassa piti olla tarjolla myos sahkoa ja suihku. No se suihku jai sitten syysta tai toisesta kayttamatta...



Ja sahkot meilla toki aluks olit. Oltiin ihan riemuissamme et voidaan tehda jtn viela kuuden jalkeenkin. Se riemu vaan loppu lyhyeen kun lamppu sammu noin 18.05 ja jaatiin pimeyteen. Se sytty seuraavan kerran sitten joskus kun oltiin nukuttu jo monta tuntia. Et se niista sahkoista...toisaalta en muistanu ottaa kameranlaturia mukaan, joten en ma sita varsinaisesti mihinkaan tarvninnu. Kynttilan valossa on mukavan tunnelmallista.



Seuraavama aamuna jatkettiin kaupan kautta matkaa. Ostettiin kaikkea terveellista kuten suklaata ja kekseja. Paiva kulu pitkalti ajamiseen, koska taa oli se paiva josta otettiin yks kohde pois kun meidan matka-aika lyhennettiin. Aamulla pysattiin Bataarin ystavien luo teelle. Se oli aika hassua. Meidat vaan ohjettiin niiden jurttaan ja meille lykattiin vuohdenmaitoa ja niita hemmetin mauttomia keskseja. Siina sitten istuttiin sohvalla ja vastapaata istu vanhapariskunta viiden aikuisen poikasen, kahden pojan vaimon ja kahden lapsen kanssa ja tuijottui meita. Sisalla oli myos pikkanen vuohi ja pohdittiin oliko se niiden lemmikki vai niiden illallinen. Kun oltiin juotu niin meille vaan todettiin et "out" ja matka jatku. Mukavia ja herttasia ihmisia, mutta vahan hassua silti.

Paivan aikana muutamaan kertaan vahan jannitti, kun Bataar teki U-kaannoksia tai pysahty kysymaan kameli paimenilta neuvoja. Tiet oli huonossa kunnossa ja lunta tuli...loppu paivasta viela meidan niin luotettavan pakun moottori alko vahan yskia! Lounaalla ei ollu aikaa lammittaa mitaan, joten syotiin sitten kylmia tolkkivihanneksia. Onneks ei ollu nalkakaan. Ehdittiin kun ehdittiinkin majapaikkaamme ennen pimeeta. Ja ehdittiin viela juosta vahan katteleen sellasia hienoja kivia. Kauempaa ulkona ei kuitenkaan huvittanu hengata, koska tuuli oli taas kerran tosi hyytava ja ilma muutenkin selvasti kylmempi.

Tassa jurtassa isanta oli tosi ihana. Se kavi koko ajan kohentamassa meidan tulta ja jai aina meidan kanssa istuksimaan. Tosin vahan hairitsi kun se jai illallisen tuotuaan myos tuijottamaan kun me syotiin. Ei siina muuten mitaan, mutta ei oikeen kehdattu maustaa sita ruokaa omilla soijakastikkeillamme yms. kuten meilla oli tapana tehda...taa jurtta oli oikeen lamponen ja kiva. Aamulla matka jatku kohti "kotia". Auton moottorissa oli jtn vikaa (tai sitten kylma vaan vaivas) silla se ei meinannu jaksaa kulkea ylamaissa, ja pariin kertaan Bataar joutu avaamaan sen ja tekeen sen kanssa jotain. Paastiin kuitenkin turvallisesti perille, joten seka paku etta Bataar ansaitsee suunnattomat aplodit. On oikeesti aika uskomatonta, miten keskella ei mitaan pystyy mitenkaan suunnistamaan...mutta niin vaan me aina paadyttiin oikeeseen paikkaan!



Reissu oli kylla uskomaton. Ne maisemat oli uskomattomia (joo, hoen tata koko ajan). Ja se ihmisten elamantyyli siella on vaan niin erilaista etta pistaa oikeen miettimaan. Ja hauskoja hetkia riitti vaikka kuinka. Vahan kylmyys vaan tuppas vaivaamaan. Kun palattiin tanne Ulan-Batoriin niin talvi oli tullut oikeen tosissaan. Taal on aina kylmempi kun Gobissa, koska taa on pohjosemmassa (tosin Gobissa on se tuuli). Nyt ulkona on sellanen -25 astetta ja ma alan olla valmis suuntaamaan kohti vahan lampimampia seutuja. Ja koska Gobi oli se Mongolian kohokohta, niin eipa taalla muutenkaan jaksas enaa hengailla. Taa kaupunki on jo nahty. Huomenna aamulla on siis suuntana Kiina ja Peking. Seikkailu jatkuu, pysykaa kanavalla ;)

ps. sori, en vielakaan oikeen tainnu hallita naita kuvia. mut opettelen, opettelen ;)