Vihdoinkin lamminta!!

Selvittiin sitten sielta Korean lumisateesta saamatta edes flunssaa! Vietettiin viiminen paiva kulkien kahvilasta ja ravintolasta toiseen. Illalla kaytiin keilaamassa Tommin kavereiden kanssa ja sen jalkeen sitten suunnattiin lentokentalle. Ihan kiva kentta ja hyvin siella olis saanut nukuttua, jos ois yhtaan nukuttanut...

Aamulla paastiin ongelmitta mukaan meidan lennolle ja lentokin suju ihan kivasti kun saatiin ruokaa ja omasta pikku telkkarista sai katella just sita kanavaa, jota halus (tassa ehka palajastuu et lennan yleensa jossain viela halvemmassa luokassa, koska moiset jutut oli mulle aika luksusta). Saavuttiin Manilaan vaan sellanen puol tuntia myohassa. Tommi oli varannu meille kahdeks ekaks yoks hotellin joulun kunniaks! Oli aika siistia paasta tosi leveeseen sankyyn ja oikeen ihanaan suihkuun..

Eka paiva Manilassa meni siihen kun kuljeskeltiin vahan ympariinsa ja kateltiin paikkaa. Ilma oli tosi kuuma, mutta auringosta ei silti ollut tietoakaan. Kaupunki oli taynna ihmisia, autoja, aania, hajuja (osa hyvia, osa ihan kamalia)likaa ja saasteita. Aika erilaista verrattuna tahan astisiin maihin. Tokana paivana kaytiin Manilan vanhassa kaupungissa, Intramuroksessa. Reissua vahan hairitsi ensin trooppisen painostava ilma ja sitten sade ja sitten taas se painostavuus. Vanhassa kaupungissa oli kuitenkin ihan kivoja taloja ja nahtiinpa ihan hieno puutarhakin.



Koska Manila ei muuten sytyttanyt niin paatettiin seuraavana paivana ottaa bussi Batangasiin ja sielta lautta Mindoron saarelle Puerto Galeraan. Iltapaiva kulukin sitten siihen kun koitettiin loytaa bussiasemia...ja illalla ostin vihdoin itelleni kivat sandaalit! Koska voin kertoa etta tennarit ei oo parhaat mahdolliset jalkineet siihen et ensin hikoilee, sitten kahlaa vesilammikoissa ja sitten taas hikoilee. Oli tosi kivaa sovitella niita sandaaleja, kun jalat oli ihan mustan violetit kun sukista ja kengista oli pikkasen karannut varia...

Illalla kaytiin viela jouluaaton kunniaks syomassa tacoja ja juomassa margaritat. Tilattiin ensin molemmat yhdet annokset ja sitten viela kolmas annos puoliks kun jai nalka. Eipa ihan heti ois Amarillossa moiseen varaa. Illalla sitten viela omassa huoneessa nautittiin juustoa, valkkaria, suklaakekseja ja leipakuutiota. Nam. Eipa silti kauheesti joululta tuntunut, eka kerta kun oli vahan sellanen olo, etta tan yhden paivan olisin voinu viettaa myos Suomessa.



Seuraavana aamuna hypattiin sitten bussiin kohti Batangasia. Kun tultiin asemalle niin yhdet naiset kerto venailleensa bussia jo yli tunnin. Meilla kavi tuuri, silla jouduttiin odottamaan ehka noin 15 minuuttia. Alkuperanen suunnitelma oli menna Puerto Galerassa Sabanga Beachille, mutta sitten tavattiin bussissa amerikkalainen Brian, joka suositteli White Beachia. Paatettiin sitten menna sinne. Lautalla tavattiin joukko muita amerikkalaisia, jotka oli menossa Beach Resortille ilmaseks ja kutsu meidat ja saksalaisen Michealin mukaansa. Joten paatettiin sittenkin lahtea sinne. Satamassa ahtauduttiin kaikki kymmenen jeepneyn kyytiin ja siina sitten kaikkien laukkujen alle ahtautuneina koitettiin esittaytya toisillemme ja selvittaa kuka matkustaa kenekin kanssa ja mista kukin on. Majapaikka oli varsin mukava: loyty bingis-poytaa, uima-allasta ja merenrantaa. Ekaks yoks saatiin tommin kanssa sellanen oma ranta bungalow, josta jouduttiin sitten toiseks yoks valitettavasti siirtymaan huoneeseen, kun sinne paikkaan tuli ilmeisesti maksaviakin asiakkaita.



Se etta paastiin sinne ilmaseks, johtu mun kasittaakseni siita etta yhta niista jenkeista, Wennia, oli pyydetty sen paikan johtajaks tms. ja se oli kattelemassa etta ottasko se homman vai ei. Tai nain ma ymmarsin, en todellakaan oo varma. Mutta eipa silla niin valiakaan, olipahan ilmasta Ruuat tosin jouduttiin siella ostamaan ja ne oli aika kalliita..mut ei sekaan niin haitannu, koska seura oli hyvaa ja nukkumapaikka ilmanen.

Seuraavana paivana lahdettiin joukolla White Beachille nauttimaan auringosta (JIPPII, VIHDOINKIN!!!) ja halvemmasta ruuasta. Illalla nautittiin vahan olutta ja Mindora Slingeja (paikallinen drinkki) ja tanssittiin rannalla. Ihanaa. Jos musta on kiva tanssia hikisessa ja pahan hajusessa baarissa niin rannalla se on ihan taivaallista =).. jossain vaiheessa illalla oli ilmeisesti joku maanjaristyskin, mutta ei sita huomannu kukaan muu kun Brian, joten ei se ihan kauheen iso varmaan ollut.



Seuraavana aamuna Wennin porukan piti lahtea takasin kohti Batangasia, joten me muut (mina, Tommi, Micheal, Brian ja Brianin tyttoystava Helen ja sen Kaveri Brunei, jotka saapu edellisena iltana) muutettiin White Beachille. Ei iohan ois budjettiin sopinu jaada sinne resortiin, kun se ois maksanu jotain 4000 pesoa yo. Saatiin Tommin ja Michelin kanssa huone kahdella leveella parisangylla ihan halvalla. Eilen sitten otettiin aurinkoa koko paiva. Iltapaivalla lahdettiin kaveleen toisella rannalla olevaan italialaiseen ravintolaan, jossa ruoka oli kylla ehdottomasti sen kavelyn arvosta. Nam. Kun syotiin niin ehti tulla pimeeta, joten ei viititty lahtea rampimaan takasin osin aika liukkaira rantakivia.

Tilattiin siis tricyklet (joka on muuten tosi hauska tapa matkustaa: sellanen moottoripyora sivuvaunulla). Ne ei kuitenkaan paassyt sinne ravintolaan asti, joten jouduttiin sitten pimeessa kuitenkin seikkailemaan ensin pitkin rantaa vaistellen veneenkoysia, sitten jotain kuoppasta tieta (ihme et mun nilkat on elossa) ja lopuks viela ylittamaan joku allottava joki ja rampimaan mudassa, johon kengat jai kiinni. Sitten viela venailtiin niita tricykleja pieni ikuisuus pimeessa. Mietettiin siina mm. miten jenkkileffoissa siina kohdin meidan ois kaikkien pitany lahtee eri suuntiin ja eksya metsaan. Mutta sielta ne kyydit sitten lopulta tuli ja paastiin takasin White Beachille nauttimaan taas hiukan mindora slingeja ja tanssimista ennen nukkumaan menoa.

Tanaan on taas hengattu rannalla oikeestaan koko paiva. Asken syotiin jotain paikallista jalkkaria HolaHolaa, joka kai tarkottaa EverythingEverything. Musta siina oli vahan liikaakin kaikkea (ainakin sokeria), jos rehellisia ollaan. Luulen et taidan pysytella vaan hedelma pirteloissa tasta eteenpain. Huomenna otetaan aamulla lautta takasin Batangasiin ja sitten sielta toivottavasti loydetaan iltaan mennessa tiemme Angeles Cityyn, joka on lahella Clarkin lentokenttaa, josta meidan lento lahtee tiistaina. Ja lennon paamaarana on siis Kuala Lumpur, Malesia. Odottelen jo Malesiaa innolla, toivottavasti paastas siella vahan sukeltelemaan ja nauttimaan lisaa auringosta. Tarkotuksena oli aluks menna itarannikolle, mutta siella on kait joku monsuuni kausi just nyt. Joten nyt pitaa katella jos loydettas lansipuolelta jotain sukelluskohteita tai muuta nakemisen arvosta.

Mutta kaikki siis hyvin meidan auringon alla. Mua ei edes viela tassa vaiheessa niin haittaa vaikka se aurinko oiskin pilvien takana. Pystyn toistaseks olemaan tyytyvainen ihan siihen, etta ei oo miinu asteita =D...kuvia luvassa taas heti kun saan jotenkin kameraa ja muistitikkua toiminaan yhteistyossa jonkun koneen kanssa, alkaa hermostuko. Ne Peking kuvatkin on kylla tulossa ;)...