Noniin! Nyt on sitten vihdoin tannekin lisattyna kuvia niin Pekingista, Koreasta kun Filippiineiltakin. Joten skrollailkaapa alapain ja nauttikaa.

Uutta vuotta juhlittiin siis Kuala Lumpurissa. Ensin kaytiin PizzaHutissa nauttimassa halvoista (tosin muos aivan aarettoman pienista) pizzoista. Sitten haettiin vahan piknik evasta ja suunnattiin Merdeka Squarelle. Tarjolla oli noin miljoonan Malesialaisen seura ja ilmaiskonsertti. Konsertin juontajat oli suoraan euroviisuista ja musiikki vaihteli paikallisista idols voittajista paikalliseen Kirkaan, kansantansseihin ja presidentin uuden vuoden lupauksiin. Meista tuli myos julkkiksia: paastiin Malesian Tv5 kertomaan, miksi vietettiin uutta vuotta juuri Merdeka Squarella! Alkoholin nauttiminen ei kuulunut paikallisten tapoihin, joten meidankin oli tyytyminen pelkkaan blandikseen.



Puolilta oin nahtiin noin vartin kestava ilotulitus, joka oli hiukan eri luokkaa kun Porin kaupungin raketit. Vaikka onhan nekin joskus ihan hienoja, ei siina mitaan. Rakettien jalkeen oltiinkin sitten jo niin vasyneita - olihan kello jo paljon yli nukkuma-ajan - etta suunnattiin takasin hostelille nauttimaan nukkumatin seurasta.



Uuden vuoden ensimmaisena paivana noustiin suorastaan kukonlaulun aikaan ja otettiin uusi yritys Petronas toweriin. Talla kertaa ehdittiin paikalle ajoissa ja paastiin noin puolekstoista tunniks jonottamaan lippua nakoalatasanteelle. Tai siis Tommi jonotti ja ma vahdin meidan tavaroita portaissa. Lopulta se jonotus ja venailu palkittiin ja saatiin lippu 09.15 lahtevaan hissiin. Tasanne ei kylla todellakaan ollut ihan sen kaiken jonotuksen ja saatamisen arvonen nahtavyys. Ei niissa maisemissa nyt suoranaisesti mitaan vikaa ollut, mutta onhan noita torneja tassa nyt jo nahty...ulkoapain kyseinen rakennus tosin nayttaa ihan vaikuttavalta, varsinkin yo aikaan kun valaistus kruunaa kokonaisuuden.



Petronasin jalkeen seuraavana etappi oli bussiasema. Saatiin suhteellisen vaivattomasti liput Georgetowniin, Pulau Penangiin - ja ehdittiin viela ennen bussin lahtoa nauttimaan aamiastakin! Taytyy sanoa, etta matkahuollon henkilokunnan vois tuoda tanne ekskursiolle ottamaan oppia siita, millasissa puitteissa ihmisia kuuluu kuskata.



Viiden tunnin bussimatka suju varsin kivuttomasti. Valitettavasti se bussi ei kuitenkaan vienyt meita Georgetowniin asti, vaan kaupungin bussiasema on fiksusti sijotettu noin 10 kilometrin paahan keskustasta. Pimeeta taksia hyvaksikayttaen paastiin kuitenkin chinatowniin ja suoraan budjetillemme sopivan hostellin ovelle. Kaytiin syomassa LonelyPlanetin suosittelamaa intialaista ja ruoka oli kylla kieltamatta varsin herkullista - ja myos hyvin halpaa. Illalla korkattiin meidan malariaverkko, joka siis kulki rinkan painona vaan sellasen kaks kuukautta, ennen kun sita tarvittiin.



Seuraavana aamuna suunnattiin etsimaan turisti-infoa, joka oli kylla suunnattoman hyvin piilotettu. Sinne paastaakseen piti osata kysya joltain poliisi-sedalta neuvoa ja todistaa henkilollisyytensa yhdelle tiskille ja sitten paastiin kaupungin korkeimman talon 56:een kerrokseen. Sielta se info sitten lopulta loyty. Varustauduttiin nipulla erilaisia esitteita ja suunnattiin sitten seuraavaks bussilla kohti Penang hillia. Bussi jatti meidat kivasti ihan n. 700m korkean maen juurelle. Ylos olisi ilmeisesti loytynyt myos vaellusreitti, mutta paatettiin kuitenkin taittaa matka sellasella junan tapasella vaunulla, joka kulki rinnetta ylos. Muuten kiva, mutta ensimmaiset vapaat paikat loyty junaan, joka lahti 2,5 tunnin paasta. Kaytiin sitten kattelemassa ymparistoa ja nauttimassa katukojujen antimista, kuten juustokakusta ja Hokkien Meesta. Ja sitten vaan hengailtiin.



Lopulta se meidan juna sitten lahti. Mun mielesta matka ylos oli janna, Tommista se oli tylsa ja pitka. Maisemat ylhaalta oli kylla tosi vaikuttavia, kannatti ehdottomasti odotella.


Ei valitettavasti vaan ehditty ihan kauheen kauaa ylhaalla patsastalle, kun iltapaivan trooppinen sade alkoi. Ehdittiin junajonoon ennen suurinta osaa muita ihmisia ja jouduttiin venailemaan talla kertaa vaan noin puoli tuntia kyytia alas!
Illalla syotiin jossain tosi halvassa, mutta muuten ei niin kovin kehuttavassa kulma kuppilassa. Tuli ainakin maha tayteen.

Tanaan otettiin bussi Batu Fehrringiin. Tarkotuksena oli nauttia muutama paiva aurinkorannasta, ennen kun suunnataan sisamaahan kattelemaan sademetsia. Tosi kiva ranta taalta kylla loytyykin, mutta aurinkoa ei valitettavasti oo tanaan nakynyt vilaukseltakaan. Toivottavasti nyt edes huomenna paistelis, niin saatas vihdoinkin vahan varia pintaan!